Pepen Blogi
Vol. 7 / 20.4.2018
Ruoskan selkäranka tulee Nakkilasta
Näinhän siinä lopulta kävi, kuten allekirjoittanut uumoilikin ennen kauden alkua Milanon trendikahviloista. Ihan päätyyn asti se selkäranka ei vaan kestänyt tänä vuonna. Vaikka vahvoja härkiä Jannen kanssa ollaankin, niin ihan sitä koko joukkueen kokoista reppulastia ei kestetty kuitenkaan. Ihan leuka pystyssä voidaan olkapäitä kuitenkin palautella ja siirtää fokusta kauden päätapahtumaan.
Kulunut sarjakausi on tosiaan takanapäin ja edelliskesän siirtohulinoiden lottokoneesta löydettiin jälleen Paimion Ruoskan nimi ja taistelua jatkettiin jälleen tutuissa ympyröissä. Vähän liiankin kenties. Tai ainakin sarjatason osalta. Niinpä kauteen pyrittiin hakemaan sytykettä eri keinoilla ja kokeneemmilta pelureilta tulikin kyselyä osallistua tosiaan vajaan viikon mittaiselle treenijaksolle Milanoon. Pakettihan oli viimesen päälle mietitty ja suunnitelmallisuus ensiluokkaista. Toki kysymysmerkkejä nousi ilmaan jo ennen kuin kone oli edes noussut. Matkaseurueessa oltiin pohdittu koko edellinen ilta, että matkustaakohan Niki Juusela samalla lennolla. No noinhan se matkusti. Ilmoitin seurueelle asiasta hiljakseen ja tämän jälkeen porukan toinen veljeskaksikko totutun äänekkäästi tähystelee koneesta Kristian Kuuselaa. Jep, ei näkynyt Kuuselaa ja selostajalegenda painoi kuulokkeet korvilleen edessäni.
Kimiä ei nähty, Checo Perez morjesteli pilttuustaan ostettuani herran lippiksen ja aika-ajot istuttiin monsuunisateessa. Kisa mukavimmissa tunnelmissa ja hauskaa oli. Ja Rupakin menetti vain 40€ turistihuijauksiin. Olisi voinut olla enemmänkin, seurueessa pohdittiin. Vaan kun paluulennolla samainen herra onnenrannekkeet kädessään tokaisi että "Nyt ei oo kyllä Juhis tyytyväinen tämän reissun antiin", niin vetäisihän se vähän mietteliääksi, että missä kunnossa sitä kauteen starttailtaisiin.
Syyskauden sählyt
Sitähän se oli. Rehellistä sählyä läpi syksyn. Sieltä täältä voittoja rutiinilla. Muilta kärkipään jengeiltä sitten otettiin sovulla enemmän ja vähemmän pannuun. Milloin voitettiin Mäkelän maaleilla, milloin Perkonojan kaapeilla tai kipparin namupasseilla. Ei oikeen mitään tunnetta tai tahtoa. Itsellä homma meni hallille raahautumiseksi. Klassinen mukavoituminen. Kun tietää, että se, että on paikalla, riittää heittämällä pelaavaan kokoonpanoon niin ei kait siinä. Kiva harrastus ja saa liikuntaa sekä on hyviä tyyppejä ympärillä jauhaa milloin mistäkin. Kun ei ole peleissä oikeen haastetta itselle, vaikka toki joukkueelle niitä olisikin, niin homma menee sitten kivaksi liikuntakerhoksi. Siihen päälle kun pelaa väärää pelipaikkaa vielä, kun valmentajavelhojen ketjuruletin takaa ei nähdä, kuinka treenistä toiseen laituripari Peltola-Raitanen dominoi touhuja, niin näillä sitten mennään. Suomalaisen Janne sieltä sentään nähtiin ja Sumppi pääsikin paukuttelemaan niin lämäreitä kuin vastustajiakin. Harmillisesti vaan loukkaantuminen erotti Nakkilan pakkiparin. Syyskauden jälkeen sentään päästiin kohtalaisista asemista sarjataulukossa lähtemään kevääseen.
Ruoska, tuo ainainen kevään joukkue
Näinhän se jälleen kerran oli. Näin se ei kuitenkaan ollut valitettavasti Nakkilan edustusjoukkueen evakkokauden osalta. Harmissaan sai seurata uuden valmennuksen alaisuudessa operoinutta Klubia. Enemmän taatusti odotettiin kaikkialla, missä vähänkään edaria seurataan. Voittaaksesi on kuitenkin myös hävittävä. Joukkue on ikärakenteltaan hyvässä kuosissa ja ainakin itse uskon, että ensi vuonna mahdollisuudet nousuun ovat luokkaa paremmat. Olettaen luonnollisesti että runko säilyy kasassa. Suurimman mahdollisen pelaajakadon aiheuttajana näen lupaavien junnujen lähtiessä opiskelemaan kuka minnekkin. Turkuun muuttajilla on toki helppo tulla nakkilalaistuneeseen Ruoskaan.
Mutta siis Ruoskan kevät. Runkosarjan osalta se hoidettiin jo hieman paremmalla sykkeellä. Toki edelleen muilta kolmelta kärkijengejä otettiin maireasti kuokkaan. Mutta erikoisuutena koko runkosarjassa Ruoskan osalta oli, että alemmaksi sijoittuneelle jengille hävittiin vain kerran. Ja olihan tällä kaudella ns. isot isoja kun 4. ja 5. sijan välille kertyi lopulta 6 pistettä eroa. Ja olihan yhdessä kevään runkosarjamatsissakin taianomaisuutta ilmassa. Katsomossa kuikuillut NTK-legenda Vallemaa pääsi todistamaan, kuinka oppipoikansa viimeisteli läpiajosta herralta opitulla patenttiratkaisulla. Ylikäden putti kierteisenä takakulmaan. Antin kanssa siinä maalin jälkeen halaukset vaihdettiin. "Futiksen puolelta ripaus Agueroa ja David Silvaa. Kiitos tästä", totesi mykistyneenä joku herrasmies siitä vierestä. Aika tunteikas iltapuhde. Siitä illasta rakentui sellainen hurmostila, jonka varaan oli loppukevät helppo rakentaa joukkueessa.
Koko kauden runkosarjaa esityksillään dominoinut Wirmo saatiin pleijareissa vastaan. Henkisesti oltiin niskan päällä sarjan ekasta minuutista lähtien eikä usko horjunut vaikka oltiin Mynämäen perjantai-illan löylyissä 3-0 takissakin jo. Omalta osalta Wirmo sarja paketoitiin kolmannen erä ekassa vaihdossa polven vääntymiseen. Ajatuksissa oli, että seuraavan kerran vedetään tossut jalkaan joskus vuoden 2019 puolella. Onneksi niin pahasti ei kuitenkaan käynyt. Mutta mutta, eka peli kairattiin 5-6 jatkoilla. Toinen peli kotona sitten vedettiinkin sellaisessa höökassa, että voi terve. 12-4 tauluun Wirmoa uskomattoman esityksen jälkeen. Kelpasi myhäillä katkarapukatsomossa viihdyttämässä kutsuvieraita. Finaaleissa sitten vastaan asettuisi Salon nippu IBK Meda.
Aikataulu oli meikäläisen puolella ja saatiin ukko jotenkuten parsittua pelikuntoon. Oma tahtotilakin alkoi olemaan jo kohtuullinen. Ekaan peliin, joka oli tiistaina, oli Salohalliin saapunut tuollaiset 900 katsojaa. Aikamoista. Kiva oli puolikuntoisenakin sätkiä mukana tuollaisessa pelissä, vaikka se sitten 9-6 hävittiinkin. Kotona päästiin kuitenkin pelaamaan toinen ottelu ja kova luotto oli joukkueen sisällä, että täällä meitä ei voita kukaan. Vaan heti ekassa vaihdossa lipsahti vastustajalle johtomaali. Alkoi penkillä päät painumaan jo kriittisen alas ja taisipa Saulikin nykäistä leukaan myöden roskiksessa notkuneen Lehtosen edes säädylliseen korpoon.
Vaan mihinpä ei tässä maailmassa voisi luottaa varmemmin kuin aurinkoon ja Nakkilan Ikoniin. Jo seuraavassa tilanteessa, Lehtosen vielä nyppiessä roskan jämiä naamaltaan, sivalsi jo Viikkalan sählykerhon kentiltä tuttu ruoska vastustamattomasti vastustajan rysään. Hurmos oli jälleen täällä. Eipä ollut tuon jälkeen epäillystä tämän ottelun voittajasta. Salohallissa jatkettiin seuraavana päivänä.
Back-to-Back pelitahti oli itselle vaan liian tiukkaa. Aika yksijalkaisena hypittiin kentällä ja olihan koko joukkueen pelikin aika sekaisin. Tahtotilasta se ei jäänyt kiinni tällä kertaa. Valmennus ei kyennyt reagoimaan vastustajan peliin mitenkään. Työkalupakki kumisi tyhjyyttään. Valmennuskin pystyi kuitenkin vastaamaan vastustaja peliin ja jopa reagoimaan yksittäisen vaihdon sisällä tapahtuviin asioihin. Tämä kausi oli pelaajien kausi. Tähän riitti taso tällä kertaa valmentajista huolimatta. Tämä kausi oli valmentajien kausi. Näinkin pitkälle raahasivat kivireen pelaajista huolimatta. Karilaisen ja muutaman muun (lue: Mäenpää ja muut Pool-verkkareissa kulkijat) "futis"fanin sanoin: Onneksi on aina ensi kausi.
Mutta onneksi on vielä kauden tärkeimmät koitokset edessä. Lauantaina pääsee jälleen jahtaamaan majesteettista NTK:n Draft-turnauksen pokaalia. Managerienkin osalta on tapahtunut elämistä, mikä tuo on mausteensa pelisysteemien saralta. Harja on siirretty maalipuiden väliin, minkä voisi toki kuvitella olevan edistysaskel pelin viihdyttävyyden kannalta. Vaan näinköhän Nuotion maalin eteen parkkeeraava dösä pääsee edes ekalle minuutille ilman rengasrikkoa? Pahoittelut jo etukäteen joukkueessa oleville nihkeästä pelikokemuksesta. Peltosen systeemeistä ei liiemmin tietoa täällä ole, oletusarvona "But we had possession"-tyylinen lähestymistapa. Oletus pohjautuu Pomarkussa käytyyn Nakkilan derbyyn, jossa toki Peltonen loisti poissaolollaan. Liekö ollut Säkylän paikallisteeveessä jakamassa kommentteja tuolloin? Mäenpää nyt varmaan ilmaantuu paikalle parran kasvattaneena ja älykkölasit päässään toteuttamassa Klopp-fiksaatioissaan rokkisählyä. Kenen rooli on saada joukkueessa Firminon hampaat? Sarasteen raivosählyjoukkueessa on hyvä olla. Valinnut selvästi tutut ja pelisysteemiin sitoutuneita palikoita palapeliinsä. Kapteenin nauha oli toki lipsahtanut Ikonin käsivarresta, mutta onneksi sentään seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon. Mielenkiinto kiinnittyy, osaako Opa kasata modernin ajan Stillman-Lecavalier-Fedotenko-koostumuksen ilman suurempia vallankumouksia. Tietämättömille siis kyseessä on NTK:n junnuissa aikoinaan pyörremyrskynä riehunut Eki-Pepe-Panke ketju.
Jälleen on se paras aika kaudesta. Nähdään lauantaina!
Vol. 6 / 21.4.2016
Mitä saadaan kun yhdistetään Lehtosen pelikirja, Löytynojan tsemppipallo ja Turun talousalueen johtava puolustaja ?
Syksyllä tätä pohdittiin ankarasti niin Nakkilassa kuin myös sählysivusto Pääkallossa. Molemmista leireistä tuli koruton loppupäätelmä. Kausi Paimiossa on napakymppi, jos karsinnat alaspäin vältetään. Syyskaudella irvileuat saivat enemmän ja vähemmän naureskella, kun peli ei tahtonut asettua uomiinsa ja lunta tuli tupaan milloin missäkin. Ikoninkin otteille Ruoskan pakistossa naurettiin maha vääränä ja kyseltiin Lehtoselta, että miten huonosti tarvitsee pelata, ettei saa Mäkelän kentässä edes vahingossa yhtä ainutta tehopistettä. Samkin opiskelijakemuistakin joku maalivahti lähettelee WhatsApp-viestejä nollapeleistä KK-V:ta vastaan. Mutta. Nykyisellään kohina Nakkilasta on vaimentunut olemattomiin. Mitä siellä Paimiossa oikein tapahtui kevätkaudella?
Ruoskan kevätkiima – Jaksetaanko edes Kurikassa yllättyä?
Voimia niille, jotka jaksoivat vieläkin yllättyä. Lehtosen pelikirja, koko syksyn drillattu 2vs1/3vs2 harjoitus, alkoi kantaa yhdessä kevätkiiman kanssa hedelmää kauden toisella puolikkaalla. Yhdeksästä jälkimmäisestä matsista Ruoska keräsi saldon 7-0-2. Kohokohtina hieno kalina Piisonien mausoleumissa Loimaalla, josta raavittiin 6-7 -vierasvoitto. Ruoska todettiin selvästi kuitenkin äärettömän kovaksi mittariksi, sillä maalin tappion jälkeen Leisku avasi oman Playoff-kausarimyyntinsä. Toinen mieleenpainuva ottelu kevään runkosarjakahinoista oli ehdottomasti sekava matsi Pitua vastaan, joka lopulta päättyi Ruoskan 8-9 voittoon. Katsomossa pällistellyt Keisari lähetteli terveisiä, että hyvän kauden olette pelanneet, mutta ei vaan tule riittämään tuo peli. Myös katsomossa ollut Eki sen sijaan näki pelissä heti eteenpäin menoa, kun ei ollut ennen matsia yhyttänyt Ruoskan valmennusjohtoa Tullibaarin tiskiltä ruinaamasta kyytiä peliin.
Ne muutamat tilastotappiotkin otettiin toki kevääseen. UHV Bulls haki ainoana joukkueena kauden aikana ryöstön Ruoskan kotiluolasta. Vehmaan härkiä ei muutenkaan pystytty kauden aikana kellistämään, mikä kyllä henkilökohtaisesti jäi kaivelemaan. Lehtosen sanoin: ”Jää vähän nälkää ensi kauteenkin”. Säkylässä käyntiin lähinnä ihmettelemässä kentän kokoa ja KaKo suorittikin suht nöyryyttävän 10-5 ylijuoksun. Hauska huomio kuitenkin kyseisestä matsista, että kaikki kentällä olleet vanhat NTK-pelurit pääsivät tilastoihin, kun jokainen nelikosta Laaksonen, Timoska, Laksi ja Raitanen löivät palloa nuottaan. Kivoja maaleja kaikki, mutta Youtube-kamaa ainoastaan oli Ikonin veret seisauttava viivalämäri.
Runkosarja päätettiin Ruoskan kannalta makoisissa tunnelmissa, kun lopullinen sijoitus oli toinen. Sarja oli historiallisen tasainen, kun lopulta kolmen kärki oli tasapisteissä ja KaKokin vain pisteen päässä kärkitriosta. Harmillisesti Nakkilasta ei ole enää irronnut asiantuntijakommentteja, että miten tässä nyt näin kävikin. Nuotion Toninkin naureskelu Johtavalle pallolliselle puolustajalle loppui tylysti, kun Ikoni kiitti vastuusta ja vei Ruoskan puolustajien pistepörssin näytöstyyliin. Coach Lehtonen toivottikin lämpimiä terveisiä Nakkilaan, että lähettäkää vaan lisää Harjan ylijäämää, niin hän tekee niistä kärkipelaajia kakkosdivariin.
Pleijarikiimaa Paimiossa – Epäjumalia Nakkilassa
Toista kevättä putkeen Ruoska pääsi haistelemaan pleijaritunnelmaa. Tällä kertaa tosin kaikki neljä mukana ollutta joukkuetta olivat äärimmäisen tasaisia. Vain yksi joukkue kuitenkin pääsisi valtakunnallisiin peleihin ja unelmoimaan Divari-paikasta. Nakkilassa sen sijaan kevätkausi keskityttiin laskeskelmaan maalieroja ja soittelemaan Ruoska-valmentaja Lehtosen perään, että pääsisikö herra useamminkin pelaamaan kuin vain tammikuun kotiturnaukseen. Kotiturnaus, jota ympäröi mauton ja valheellinen mainonta Kuninkaan paluuna. Vammalainen lätkäjätkä Nakkilan salibandyn kuninkaana. Kaikkea sitä. Kertoo ehkä minkälaisessa pimeydessä Nakkilan salibandy vaeltaa tällä hetkellä ilman The Savioria, Ikonia, joka on tuleva vielä tuomaan valon synkkyyden keskelle. Nyt ei ole aika etsiä epäjumalia, vaan keskittyä kehittämään edelleen jo hyvällä mallilla olevaa junnutyötä. Aika koittaa vielä.
No yhtäkaikki. Länsirannikon 2.divisioonassa miteltiin mahtavat pleijarit. KaKoa vastaan väännetty sarja oli kerta kaikkiaan upea mittelö. Vaikka ensimmäinen matsi päättyi Ruoskan vakuuttavaan 5-0 -voittoon, ei se kertonut ihan koko totuutta. Säkylässä pitkälti päälle sadan katsojan ollut taisto oli jo 1-5 Ruoskan näpeissä, mutta niin vain KaKo väänsi 6-5 -voiton jatkoajalla. Ratkaiseva matsi tiistai-iltana Turussa oli arkipäivän otteluksi melkoinen, yleisöäkin löysi kiitettävästi paikalle aina Säkylästä asti. Harmillisesti yksi katsojista oli taikuri Timoska. Näitä pelejä ei soisi kenenkään missaavan. Yhtä kaikki tasaväkisen kalinan jälkeen Ruoska nappasi 7-4 voiton ja paikan sarjan finaaleihin SBS Wirmoa vastaan. KaKoa vastaan pelattu sarja oli kovaa fyysistä kamppailua, mutta ennen kaikkea hieno ja rehti sarja. Laksin Jarin kanssa sovittiinkin tuolloin jo jälkipelit Draft-turnauksen saunaan. Harjan toivotan tervetulleeksi mukaan keskusteluun, voit jopa oppia jotain.
Finaalit Wirmoa vastaan aloiteltiin erikoisesti tiistai-iltana. Tuolloin kohdalle osui Ruoskalle täydellinen ohipeli puolen joukkueen kuumeillessa. Löytynojan tsemppipallo ei toiminut vähäänkään alusta ja Lehtosenkin pelikirja oli unohtunut Pub Pulinan Ruoska-kulmaukseen. 8-5 -tappio mairittelee Ruoskaa. Seuraava peli päästiin pelaamaan kotiluolassa. Alun tahmeuksien ja kestetyn viiden minuutin aaveen jälkeen Löden tsemppipallo siirrettiin sivuun, kun Lehtosen pelikirja viimein löydettiin repun pohjalta. Hyvän kokonaisvaltaisen esityksen jälkeen Ruoska raapi suurinumeroisen kotivoiton ja siirsi sarjan ratkaisun seuraavalle päivälle Mynämäelle.
Mynämäellä vaikean alun jälkeen oltiin takissa maalilla ja vähän oltiin telineissä. Ikoni nappasi kuitenkin viitan pörssikurku Mäkelän harteilta ja heitti millintarkan passin maalilla päivystäneelle Silvolan Veikolle, jolla oli helppo työ siirtää pallo tyhjiin. Tuon maalin tuoma sytyke kantoi Ruoskaa loppuun saakka ja lopulta Mynämäeltä kaivettiin helpohko voitto ja länsirannikon 2.divisioonan mestaruus Paimioon. Milloin on epäilty Lehtosen pelikirjaa, milloin joukkuetta, milloin Turun talousalueen johtavaa puolustajaa. Niin vain mestaruusviiriä asenneltiin SB-areenan kattoon paikallisten pelien päätteeksi. Vielä ei ollut kuitenkaan pelit ohi tältä kaudelta.
Palkintomatka Nilsiään
Mestaruudesta palkinnoksi Ruoska sai pytyn lisäksi matkan Nilsiään vääntämään Divari-karsintoja Apassien vieraaksi. Ensimmäinen peli TahkoSpan syövereissä alkoikin maireasti, kun johti parhaimmillaan 1-4. Apassit oli kuitenkin jotain mitä Ruoska ei omassa sarjassaan ollut kohdannut. Erittäin aggressiivisesti vääntynyt Apassit horjutti kerta toisensa jälkeen Ruoskaa ja kovan taiston jälkeen nappasi lopulta 6-5 -voiton. Ei vaan pää kestänyt loppuun saakka, mutta erittäin vahvasti kyllä Apassit pelasi myös.
Heti seuraavana päivänä taisteltiin jo Turun SB-areenalla. Sama äärimmäisen tasainen vääntö jatkui, kuten odotettiinkin. Tällä kertaa mentiin jatkoajalle, jossa Ruoska onnistui vääntämään 3-2 voiton. Hienolla voitolla oli kääntöpuolensa, nimittäin palkintomatka tiistaiksi TahkoSpalle Apassien vieraaksi. Ruoska sai kilpailukykyisen porukan kasaan, mutta kun ei riitä niin ei vaan riitä. Hyvän alun jälkeen Apassit meni menojaan ja Ruoskan joukkueen henkinen bensa oli yksinkertaisesti loppu. Lopussa hieman kaunisteltiin, mutta pitkälle paluumatkalle lähdettiin 8-5 -tappio niskassa ja Ruoskan kausi oli paketissa.
Ruoskan kausi oli kuitenkin Divari-karsintojen pettymyksestä huolimatta mahtava ja se kuuluisa täysosuma. Mitään ei tarvitse hävetä ja voidaan lähteä off-seasonille onnellisina. Näytettiin kaikille, kuinka hyvä porukka ollaan. On kerätty ja haalittu pelaajia ties mistä alasarjoista ja viedäänkin lähes koko potti. Kukaan muu ei uskonut, Ruoskassa ei ollut epäilystäkään mihinkä asti kyvyt riittävät.
Ikonin omakin kausi oli aika lähellä täysosumaa. Puolustuksen johtohahmoksi amiraalin ottein on noustu Nakkilan vihreästä koirankopista. Monet sanovat, että Mäkelän 60 pistettä oli parasta Ruoskassa – minä sanon ettei Löde peluuttanut minua hyökkäjänä eikä antanut ylivoima-aikaa. Ja Karateka Karilainen sen hienosti sanoi: ”Pepe, tajusin, että mähän olen pelannut Länsirannikon neljänneksi kovimman joukkueen ykköspakin kanssa pakkiparina”.
Vaan jotain kaunista on vielä tuloillaan
Mutta oman off-seasonin aika ei ole ihan vielä. Huomenna on ne kauden tärkeimmät pelit. On NTK:n Draft-turnauksen aika. Vihdoin. Neljä tasaväkistä joukkuetta. Tai no Tähtisumu antaa tasoitusta kivikautisella sählyllään, joten kolmen kaupasta voidaan kai puhua. FB-105 primitiivisalibandya odotan mielenkiinnolla. Nousubussin alkukantainen ja taisteluun perustuva kalina saattaa aiheuttaa yksittäisessä matsissa hankaluuksia. Ja seilaako Mestari Saraste edelleen Stealin nousuhumuissa ja paukut ja keskittyminen eivät riitä enää tähän. Tähdetön Jallu tulee tarjoamaan järjetöntä prässipeliä täydet 24 minuuttia kolmessa matsissa ja sitten katsotaan riittääkö akut vielä pudotuspeleissä. Viimeisenä tärppinä turnauksesta nostettakoon oma henkilökohtainen idoli, Setä Oopee. Viimeksi Oopeen kanssa kohdattiinkin Paanakedonkadun Lidl:ssä, kun silmin nähden hyvinvoiva Setä yhytti Ikonin, Karilaisen ja Ekin ostelemassa säkeittäin lihapiirakoita lauantai-illan ratoksi. Ihan hyvähenkinen kohtaaminen kuitenkin oli.
Aijai. Huomenna on mahtava päivä!
Vol. 5 / 22.12.2016
Syksyn pakettimatkat Ruoskan vuoristorataan tarjoaa Löytynojan Hupimatkat
Syksy on kulunut kuin siivillä. Mutta niinhän se aika tekee, kun on mukavaa. Rattoisat opiskelijatapahtumat, aina ei niin rattoisat opiskelut ja mukavat työillat ovat polttaneet viikon toisensa jälkeen pois kalenterista. Yhtäkkiä onkin jo jouluaatto vaanimassa muutaman päivän päässä.
Harmaita päiviäkin on mahtunut syksyyn kuitenkin yllättävän paljon. Useimmiten näitä ovat olleet tiistait, perjantait sekä lauantait. Mikä näitä päiviä siis yhdistää? Salibandy. Tai ei tarkalleen salibandy. Eikä edes Paimion Ruoska. Tai Paimio kylläkin. Paimion mörkö, seuran päävalmentajanakin tunnettu tirehtööri Löytynoja. Luonnollisesti mörkökin tarvitsee ne selänpesijät eli Pilli ja Pulla, Sauli & Juha. Joskin Juha on viime aikoina ollut ihmeen mielin kielin Ikonia kohtaan, mistä lie johtuu. Ehkä kaikki selviää keväällä.
Syksyn aikana onkin Ruoskan kausi pyörähtänyt toiselle puolikkaalle ja pelejä on väännetty jo kymmenen kappaletta. Kauden avausmatsissa Ikoni nähtiin kyllä kentällä, vaikka liiton tulospalvelussa ei nimeä näkynytkään. Syynä tähän oli taloudellinen ahdinko alkusyksystä ja lisenssi saatiinkin maksuun vasta päivää ennen kauden alkua. Tästä kiitos kuuluu Hervannan Hauiskääntäjien ruplamies Karilaisen lähes pohjattomalta tuntuvalle holville. Hienoa että edes joltain löytyy uskoa Ikonin urakehitykseen, vaikka megasiirto jäikin kesällä toteutumatta.
Kauden avausottelussa Ruoska olikin kotonaan täysin purjeessa ensimmäisen puoli tuntia ja taululla komeilivat tylyt 0-5 lukemat SB
Naantalin hyväksi. Viimeisessä erässä Ruoska kuitenkin painoi väkisin pelin tasoihin viiteen viiteen. Muutamaa minuuttia ennen loppua erätauolla skalpeerattu Ikoni onnistui järjestämään Naantalin vielä johtoon. Ensimmäinen särö päävalmentajan ja Ikonin välille syntyi viimeistään tässä. Ruoskan maalitykit Perkonoja sekä Mäkelä lopulta järjestivät 7-6 voiton kauden avausmatsista ja valmennusjohtokin unohti antaa hiustenkuivaajakäsittelyn Ikonille. Vaikeuksien jälkeen siis voittoisa kaudenaloitus Ruoskalle.
Ensimmäisen matsin jälkeen olikin parin viikon tauko seuraavaan koitokseen. Harjoituksissa homma toimi ihan mukavasti pientä
kyräilyä lukuun ottamatta. Kauden toisena koitoksena oli SBS Wirmo, joka oli pudonnut täksi kaudeksi 2.divisioonaan. Peli oli sitä itseään Ruoskalta ja koko matsi oltiin enemmän tai vähemmän jaloissa. Kolmannessa erässä pelin ollessa 6-6 päätti Paimion mörkö kaataa likaämpärinsä Ikonin niskaan antamalla vilttikomennuksen. Mikäs siinä, ammattilaisena Ikoni osaa toki tähän suhtautua asiallisesti. Mutta sen verran voisi valmennuskin lopettaa hiireilyn ja tulla itse kertomaan penkkikomennuksesta eikä laittaa toista pelaajaa asiaa ilmaisemaan. Yhtä kaikki Ruoskalle 9-6 tappio ja jokainen voi mielessään oliko valmennukselta hyvää reagointia.
Tästä jatkettiin viikko ja peli tahtia seuraavat kolme viikkoa. Kolmanteen matsiin asettui vastaan viime kausien kärkiporukka Loimaan Leisku Ruoskan kotiluolassa SB Areenalla, jonne myös Pilli ja Pulla ovat
saaneet askarteltua Ruoskalle oman kopin nimetyillä paikoilla ja jääkapilla.
Joku printattu logo oli myös ilmestynyt kopin seinälle. Hyvää puuhastelua
kuitenkin pojille, toki samalla Ruoskan painiskellessa pelisten ongelmien
parissa. Tähän peliin saatiin myös Hervannasta kuukausittainen tukimaksu ja Ikonille saatiin uutta tossua ja muuta mukavaa käyttöön. Ilmeisesti jokunen rupla oli päätynyt valmennuksenkin taskuihin, kun Ikonin nimi piirrettiin avaavaan kolmeen kenttään. Itse peli etenikin koko 60 minuutin ajan Ruoskan tahdissa ja tuloksena makoisa 10-6 voitto. Valmennusjohdon ylivertainen pelikirja oli avain voittoon eli antakaa pallo Mäkelälle ja hän tekee maalin. Ei ihme että kosiskeluja tulee ylemmiltä sarjatasoilta.
Vuorossa oli seuraavaksi matka Saloon IBK Medan vieraaksi.
Märkä rätti kasvoille koko Ruoskan porukalle ja tuloksena 8-2 tappio.
Häpeällinen esitys ja hyvä muistutus Leisku-voiton jälkeen että on vielä paljon töitä tehtävänä jos top-4 ja pleijareihin mielitään.
Sitten olikin edessä kauden kohokohtia Ikonille. Satakunnasta tuttu vastustaja FBT Pitu saapui vierailulle SB Areenalle, mukanaan Klubista loikannut Kalle Salmi. Ei ihan Harjan kaltainen nemesis, mutta jonkinlainen viha-rakkaussuhde Salmen kanssa kuitenkin on. Karjavankkureilla Satakunnasta saapui isoon kylään Harjan tyranniasta Klubin vapauttanut minikeisari Mäenpää, Pitu-sydäminen Hietapakka sekä Klubin taloussotkut kuntoon suhmuroiva Salminen. Harmillisesti Salmi ei ollut Pitun
avaava veskari, mutta Ruoskan takoessa ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin 4-0 lukemat taululle, pääsi Salmikin irti lopulta. Eikä mikään huono sisääntulo ollutkaan. Hietapakan hurjan kannustuksen innoittamana Kalle tekikin kaikkensa kääntääkseen pelin. Kahden erän jälkeen peli olikin 4-3 ja Kalle oli ottanut lukuisia huippukoppeja. Toisella erätauolla Lehtonen ottikin puhelun Poriin ja päätti kysellä tipsejä Harjalta, että miten se Pitu kaadetaan. Lehtosen henkitorven lisäksi kohahdus kuului Kurikasta, kun kävikin ilmi ettei Harja moiseen tiennytkään vastausta. Todellinen yllätys tosiaan, kun katsoo Harjan rekordia Pitua vastaan. Joka tapauksessa kolmannessa erässä Ruoskan peli napsahti uomilleen ja tuloksena 9-3 voitto. Nakkilaisten karjavankkureista oli vasen pyörä sanonut sopimuksen irti hotellin parkkihalliin noustessa. Niinpä
Nakkilan kolme muskettisoturia suuntasivat Ikonin kera illanviettoon Turun
yöhön, luonnollisesti kävelykadun Ärrän kautta. Pitihän Hietapakan saada
viimeisimmät kuulumiset Köppisen nykykunnosta kioskin ravipöydästä. Tipsit eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta ja sisäfileen sijasta syötiinkin Hesen tarjouspullat. Illan aikana Ikoni yhytti Ruoskan kausimaksuja uhkapelipöytään syytäneen päävalmentaja Löytynojan. Sen enempää tässä kohtaa ei voida keskustelujen sisällöstä mainita. Tämäkin asia selviää aikanaan kuitenkin tulevassa elämänkerrassa Ruoskittu Ikoni.
Kauan odotettu marraskuu saapui ja edessä oliperjantai-illan kalina UHV Bullsin vieraana. Ruoskan peli oli kovin tukkoista jälleen kerran vieraissa, vaikka ensimmäisen erän jälkeen johdettiinkin lukemin 1-4. Vehmaan munaravaajat kuitenkin pelasivat suurella tahtotilalla ja pikku hiljaa kirivät peliä tasoihin. Ikonin peli loppui toisen erän puolessa välissä kun yksi bullseista kolahti sopivasti päähän. Tovin sekoilun jälkeen kuitenkin Ikonin valot kirkastuivat ja vakavammalta loukkaantumiselta säästyttiin. Peli päättyi lopulta Bullsin 7-6 voittoon. Pelin jälkeen päävalmentajan muristessa Lehtosen kuiskutteli Ikonin korviin kaikenlaista sulosävelmää. Jotain taka-ajatuksia kaverilla kyllä selkeästi, mutta se selvinnee kauden aikana.
Seuraavat kaksi peliä päästiin pelaamaan kiimaisenkotiyleisön edessä SB Areenalla. Ensimmäisessä koitoksessa niistettiin vakuuttava 10-3 voitto SB Hirvensalosta. Koko matsin Ruoska oli kuskin paikalla ja hämmentävän helppo voitto tasaisessa sarjassa. Viikko tästä ja vastaan asettui sarjan toinen satakunnan jengi Kako. Pari vanhaa joukkuekaveria Klubistakin asettui vastaan, ikuisesti pelaava Jan Timoska sekä maalivahdin varusteet mailaan vaihtanut Laksin Jari. Vauhdikas ja maalirikas vääntö päättyi Ruoskan 12-8 voittoon. Ottelussa nähtiin myös varmasti sarjan top kolme hetkiin menevä maali. Ikonin millintarkka koko kentän lätty putosi ihanasti Mäkelän lapaan, joka ei moisesta paikasta kehdannut missata. Pelin jälkeen Timoska totesi että tuon passin nähtyään on nähnyt kaiken salibandyssä. Vaan eipä kuulemma aio kuulemma Löytynoja siirtää Ikonia kapteeni Mattilan tilalle ruokkimaan Mäkelää. Paatelaisen Mixulta lisätietoja mihin jääräpäisyys muutoksien suhteen johtaa.
Heti Kako-matsin jälkeisenä keskiviikkona oli Ruoskalla
edessä ensimmäisen kierroksen viimeinen ottelu SBS Maskua vastaan vieraissa. Kuten tuttua oltiin taas aivan sekaisin vieraissa ja ensimmäisen kymmenminuuttisen jälkeen 4-0 tappioasema oli hankittu. Siitä ei toivuttu enää, vaikka vähän piristyttiinkin. Ansaittu 9-7 tappio ja ensimmäisen kierroksen aikana ei onnistuttu siis kertaakaan voittamaan vieraissa. Surullisen huonoa meininkiä ja toisella kierroksella Ruoska saakin tehdä hartiavoimin töitä, jotta joukkueen tavoite pleijareista toteutuu.
Joulukuussa pelattiin vielä yksi ottelu ennen vuodenvaihteen
taukoa. Cup-kiimaa koko syksyn elänyt SB Naantali isännöi Ruoskaa vuoden viimeisessä koitoksessa. Viime vuosina vahvasti brändäytynyt Naantali ei varmasti taipuisi helpolla. Ruoskan puolella oltiinkin mietteliäitä miten onnistuttaisiin käsittelemään kuuluisia Maijamäki Magic-paine. No kotijoukkueen osalta puuttui kyllä kaikki taianomaisuus. Ilmeisesti kaikki latautuminen oli purkautunut jo Cuppiin, sillä Ruoska haki todella helpon 2-7 voiton. Ja näin saatiin myös se kauden ensimmäinen vierasvoitto kirjoihin. Ikonia peli muistutti 3.divari ajan höntsistä Klubin kanssa jossain Noormarkun liikuntahallissa.
Naantalissa helpottavan voiton jälkeen Ikoni ja päävalmentajakin
vaihtoivat pitkästä aikaa muutaman sanan. Viime kerta taisi ollakin sieltä
muutaman kuukauden takaa hämyisessä uhkapelipöydässä. Edes Whatsapp-viesteihin ei ole herra kyennyt vastailemaan. Ehkä rauhallisen joulun ja vuodenvaihteen jälkeen Paimion möröstä kuoriutuu Paimion lempeä jätti.
Erityiskiitos vielä Klubin isolle sponsorille Rakennus RakHalle,joka kolme viikkoa Ikonin nurkissa majailtuaan muisti Turun talousalueen johtavaan puolustajaan jääkaappiin jätetyllä lanttulaatikolla. Siinä on sitä joulumieltä, ajatus on tärkein. Tai no, onhan tuohon jätetty myös Japanista asti rahdatut 300€ kuulokkeetkin. Hyvin pauhaa Kent, kiitos vaan.
Keväällä jatketaan taas. Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille faneille sekä vihaajille!
Vol. 4 / 24.9.2016
Rakkaudella, vihaan sinua Paimion Ruoska
”Sä olit Pepe paljon mukavampi työttömänä” ei ehkä ole se lause jonka haluat kuulla päävalmentajalta ensimmäisenä rankan omatoimisen kesäharjoittelun jälkeen. Näin kuitenkin Paimion Ruoskan päävalmentaja Tommi Löytynoja toivotti Ikonin takaisin harjoitusvahvuuteen. Elämänsä kunnossa kesätauolta palatessa Ikonin itseluottamus vedettiinkin sitten kerralla Turun viemäristön syvimpään loukkoon, jonne ei yksikään valo loistaisi. Syyskuun treenit ovatkin olleet sitä itseään Ikonin osalta eikä huippuluokan fysiikkakaan ole päässyt esiin. Kaikkiin perjantain harjoituksiinkaan ei ole ollut mahdollisuutta osallistua niinkin huonon syyn vuoksi kuin opiskelun ohella tehtävät työt. Jos kesätyö oli huono asia, niin päävalmentajan mielestä tämä työ on jo vastenmielistä. Kehityskeskusteluissa päävalmentajan ratkaisu pattitilanteeseen oli töiden lopettaminen ja että Nakkilan Keisarillinen Salibandysäätiö kustantaisi Ikonin pelaamisen Ruoskassa. Ainoastaan päävalmentajalla sekä Kurikassa pamahti mämmit väärään kurkkuun yllätyksestä, kun Nakkilasta ei almuja irronnut kilpailevan seuran kassan. Toki ilmeisesti myös Nakkilassa jotkin lääkkeet ovat menneet sekaisin joka viikonloppuisissa pihasaunafesteissä, kun Divari-paikasta viime kauden päätteeksi taistellut Ruoska nähdä kilpailevana seurana Nakkilan pudotessa jonnekin kutos- ja seiskadivarin välimaastoon. Tämän kaiken jälkeen tietokonepiipertäjä kolmoskoutsi Juha Lehtonen, joka tosiaan Nakkilassa kulkee jossain puolijumalan asemassa, antaa päivää ennen kaudenavausta palautetta, siitä kuinka mies on tavoitettu ainoastaan kesän aikana Blockfestien läheisyydestä. Huhupuheet, siitä että olisi ollut epämääräisessä kunnossa luurin toisessa päässä ja valitellut motivaatio-ongelmiaan voidaan katkaista tässä heti suorilta. Kyseessä oli luonnollisesti taustajoukkojen eli Voimamiesvalmentaja Karilaisen sekä manageri Erkkilän järjestämästä pre-season finalesta, jossa otettiin selvää Ikonin kesän harjoittelun tehokkuudesta. Mukana viikonlopussa oli myös Putkipantterien edustaja Virtanen, jonka kanssa neuvoteltiin henkilökohtaisesta sponsoridiilistä. Joten voisiko olla mahdollista, että se Nakkilan puolijumala Lehtonen onkin mahdollisesti vainoharhainen antikristus?
Kuinka se kesä sitten meni?
Toukokuun jälkeen Ikoni ei tosiaan ole ollut yhteydessä Paimion noitavainoiseen valmentajakolmikkoon, joista siis kolmas, kakkoskoutsi Sauli Malmilehto, oli ainoa joka uskoi että Ikoni kyllä hoitaa homman. Puolentoista vuoden näytöt Turun talousalueen johtavalta pallolliselta puolustajalta riitti yhdeltä kolmesta ripaukseen luottamusta. Toisaalta onhan se enemmän kuin NTK:sta viime kauden päätteeksi lopettaneelta valmentaja Harjalta ikinä tuli. Tässä kohtaa vinkki Nakkilan nykyiselle päävalmentajalle tulevan kauden kapinakenraalista.
Voimamiesvalmentaja Karilaisen kanssa, joka myös laskuvarjojääkärinä tunnetaan, suunniteltiin rääkkäystä lähentelevä treeniohjelma kesän ajaksi. Tänä aikana managerin oli tarkoitus kartoittaan uusia tuulia ja lähinnä sieltä Ikonin tasoa lähentelevistä sarjoista. Valitettavasti Erkkilän täytyi häipyä joidenkin mainitsemattomien bisnesten vuoksi Rovaniemellä. Ikonin harmiksi kyseisessä paikassa ei ollut mahdollista antaa faksien antaa laulaa. Märkä rätti lensi kasvoille ensimmäisellä harjoitusleirillä Raumalla juhannuksen aikaan, kun Eki ilmoitti, että elokuussa vasta päästäisiin neuvottelemaan siirrosta. Silloin olisi jo aivan liian myöhäistä, olipa fysiikka missä tahansa kunnossa kesän jäljiltä.
Tällaisen pettymyksen keskellä ei kukaan lohduta paremmin, ei edes satunaiset tindermätsit, kuin äiti. Kotona Viikkalassa olikin mukana vierailla lähes kesän jokaisena viikonloppuna. Kyllähän ne äidin pöperöt jonkun verran maukkaampia ovat kuin nuudelit ja kalapuikot. Ainoa harmillinen puoli viikonlopuissa Viikkalassa oli se pihasaunan käärme, joka myös Keisarina tunnetaan. Keisari oli saanut vihiä Ekin faksiongelmista Rovaniemellä joten tähän saumaan iskettiin kuin hyeena. Olipa tarjolla jopa ilmaista alkoholia sopimuksen aikaansaamiseksi, mutta luonnollisesti Ikoni kovan harjoituskauden keskellä ryysti vain Novellea. Toisaalta moinen mauttomuus ei mikään yllätys ollut kyseisessä takapajulassa.
Näin Ikoni oli päätynyt kaikkien siirtokesän myllerryksessä puun ja kuoren väliin. Vaihtoehtoina siis Ruoskassa kiusatuksi tuleminen parin valmentaja toimesta tai rypeminen Nakkilan kanssa sarjassa, joka ei edes muistu tässä kohtaan mieleen. Melkoinen pannukakku kaiken kaikkiaan oli siis lopputulos.
Lopulta taustojen kanssa saatiin sotasuunnitelma kyhättyä kasaan. Karilaisen erittäin tehokkaiden voimamiesharjoitteiden jälkeen Ikonin fysiikka oli saatu huipputasolle, joten Ruoskassa oli siis ensi kesän siirtoa silmälläpitäen parasta pysyä. Ruoskan harjoituspeleihin ei kuitenkaan nähty tarpeelliseksi, sillä ylikunto kuikuili jo muutenkin olkapään takana. Lopulta riskien minimoimiseksi NTK:n järjestämä firmaturnaus oli hyvä sauma hieman hakea askelia. Pelitkin olivat sopivan mittaisia, 2x12min, joten turnauksessa pelatut neljä peliä kävivät hyvin lauantaiaamun jumpasta. RakHan porukka olikin pelillisesti turnauksen väriläiskä Ikonin johdatuksessa. Ilmeisesti tapahtumatta jäänyt siirto Klubiin oli sen verran ärsyttänyt seuran johtokunnassa, että puolivälierissä Rakhan sopuiltiin ulos törkeästi tuomarien toimesta. Harmillista sinällään, että kaikki luulivat olevan firmoille annettu mahdollisuus tarjota työntekijöilleen liikuntaa. Joten aika ikävää, että koko RakHan henkilöstön viikonloppu pilattiin seuran katkeran hanhinaamailun vuoksi Ikonia kohtaan. Sentään kesken turnauksen ei suljettu joukkuetta, joten sekin treeni saatiin hyvin maaliinsa.
Kaudenavaus on jo ovella – Mikä on Ikonin kohtalo?
Kaudenavaus on kuitenkin viimein saapunut. Putki on Ikonilla kulkenut ennennäkemättömällä tavalla syyskuun harjoituksissa. Kiima olisi valtaisa ilman tätä niin sanottua työpaikkakiusaamista. Kauden ensimmäinen ottelu on tänään kello 17:00 ja vastassa kotiavauksessa on SB Naantali. Nimeääkö valmennuksen paha pari Ikonia ollenkaan kokoonpanoon vai onko kohtalona Turun SB Areenan kolkko poppariosasto? Syyskuun näyttöjen perusteella Ikonilla olisi syytä olla rajaton vastuu ja nähtäväksi jää onnistuuko Malmilehto puhumaan kiusaajakaksikon päähän järkeä. Kaikki selviää onneksi hyvin pian.
Rakkaudella, vihaan teitä Tommi, Sauli ja Juha.
Vol.3 27.4.2015
Somessa pyörineiden huhujen vastaisesti voin vahvistaa heti, että mitään pahaa en ole kenellekään tehnyt. Tämän haluan tehdä selväksi heti kärkeen. Mutta olen siis luurannut kaiken tämän ajan? Tämä on totuus.
Masentava maaliskuu
Maaliskuun kuudes päivä oli Nakkilassa pelonsekaisin tuntein odotettu päivä. Erinäisten lähteiden mukaan valmentaja Harja ei ollut kouluun tuolloin ilmaantunut, totuus lienee jotain Kinon haalaribileiden ja Keisarin kanssa pidetyn kriisipalaverin välillä. Sen sijaan Tuovilan päivään kuului virallisen anteeksipyynnön valmistelua Ruoskaa varten. Opankaan maanmittauksista ei oikein tahtonut tulla valmista, kun takaraivossa jyskytti pelko Ikonin lopullisesta luisumisesta kirkkaampiin valoihin. Se olisi kova kolaus Opan vastarintaliikkeelle taistelussa Harjan imperiumia vastaan. Lopulta koko Nakkilainen salibandykerma sai yltyä riemukkaisiin juhliin tämän trion johdolla, kun Ruoskan viimeisestä pelistä tulikin todellinen antikliimaksi. Leisku antoi rumasti 12-1 Ruoskalle lettiin. Matsihan oli ainakin näennäisesti tasainen aina toisen erän loppuun asti. Ruoskan molarille harvinainen virhearviointi ja 5min alivoimalle siitä. Selkärangat napsuivat Ruoskan vaihtopenkillä ennennäkemättömästi. Viimeinen erä pelailtiin alta pois ja lukemat 12-1 komeilivat Loimaan Hirvihovin tulostaululla. 3.erä numeroin 7-0 käkättimeen, joten olisihan Ruoskan pelurit voineet vähän suoraselkäisemminkin esiintyä viimeisen erän. Hieno kevätkausi sai pahimman mahdollisen päätöksen. Sarjataulukko antaa kuitenkin aina kauden päätteeksi sen sijoituksen, jonka kukin seura ansaitsee. Alkukauden pistemenetykset maksoivat Ruoskalle lopulta pleijaripaikan. Asia jonka Nakkilan kateelliset hanhinaamat kaakattaessaan ovat unohtaneet kuitenkin, on se, että Ruoskan otteiden huomattava koheneminen ajoittuu samaan ajankohtaan kuin Ikonin liittyminen kyseisen seuran leipiin. Tästä jokainen voi vedellä johtopäätökset haluamaansa suuntaa toki. Tästä yhtenä esimerkkinä on runkosarjan viimeisessä matsissa Ikonille myönnetty joukkueen parhaan pelaajan palkinto. Ikoni pääsi ylpeänä rinta rottingilla hakemaan vähän uutta pipoa ja teepparia 12-1 kärsityn tappion jälkeen. Siinä on Hietapakkakin ihmeissään ManU-paitansa kanssa, joka tosiaan myönnettiin kaverille siitä hyvästä, että on jaksanut varata saunailtoihin tilat.
Ruoskan kauden kapinat siis saatiin pakettiin. Klubin kausi sen sijaan porskutti kohti huipennusta. Traktoripojat olivat onnistuneet lopulta sähläämään itsensä sarjassa toiseksi, huolimatta kahdesta upeasta voitosta Pitua vastaan. Kakkospaikalta nousuhaaveet olivat huomattavasti hatarammalla pohjalla. Faniryhmä pääsi kuitenkin irti Leaf-Areenalla irti maaliskuun viimeisenä viikonloppuna. Harmillisesti viime kevään piristysruiske Opa ei paikalle selvinnyt, kun piti samaan aikaan olla sotimassa omia sotia kohti 4.divaria. Lopulta karsintabussista löytyi kolme klubijanaria, Rupa, Eki ja Karilainen. Näistä tosiaan vain yksi oli saanut kutsun draft-turnaukseen, joten NTK:n suhtautumista faneihinsa ja entisiin pelaajiinsa voidaan pitää vähintäänkin nihkeänä. Joka tapauksessa Ikonin innoittama fanilauma suunnisti opiskelutoverin myötämielisyydestä ja etenkin matkan kohtuullisesta hinnasta johtuen kohti Ruoskan kantapaikkaa, Pulina Pubia. Varsinkin Rullia miellytti paikan sisustus sekä kohtuulliset hinnat. Sen verran muikeana faniryhmä virvokkeita nautti Ruoskan kotipesässä Klubipaidoissaan, että matsistakin myöhästyttiin se perinteinen 10 minuuttia. Tässä kohtaan taitaa myös olla Ikonin ja Ruoskan valmennusryhmän viimeisin kohtaaminen. Manageri Ekin ohjeistamana tyydyin vain kasuaaliin nyökkäämiseen. Siitä alkoi fanilauman raivoisa paikan haltuunotto. Vaikka ensimmäinen erä menikin vastustajalle 2-1, niin yleisö meni ns. 1000-0 Klubin faneille. Sen verran hyvin päästiin vihufanien ihonalle, että Ikonillekin ehdotettiin reissua lataamoon. Toisessa erässä fanilauma pääsikin lopulta repeämään jokaisesta henkselistään, kun kaikkien setä ja idoli Olli-Pekka Kumpula niittasi pelin tasoihin maailmanluokan suorituksellaan. Yläfemmat fanikatsomon kanssa heittänyt Setä-Oopee osoitti, että edes rahtusen vielä Harjan imperiumissa faneja arvostetaan. Jopa Karilaiselle tärähti siinä kohtaan roska silmään. Tästä huolimatta Klubi ei momentumia saanut vaan 5-2 vihulaiselle taululla. ”Se on lopun alkua” totesi Rulli. Erätauolla ryhmä latautui viimeiseen taistoon, osa vetämällä virvoketta sisäänpäin, osa ulospäin. Faniryhmän armoton hulinointi ja raivoisa kannustus ei kuitenkaan Klubia auttanut, vaan vihu teki maalin aina Klubin kavennuksen jälkeen. Pelisilmästään tunnettu Karilainen epäili Harjan pelikirjan sulaneen totaalisesti, kun taas kovien otteiden puolestapuhuja Eki pauhasi muniin puhaltelusta. Niin tai näin Klubin kausi päättyi 9-5 tappioon ja ensi kaudellakin jatketaan 3.divarissa. Kuitenkin upea reissu ja liian harvoinhan tällaista fanitoimintaa näissä peleissä nähdään.
Off season ja totuus
Kausi on siis paketissa ja edessä taas pitkä kesä ennen kuin pääsee taas reikäpallon perässä karaamaan. Huhtikuuta on vietelty niin opiskeluiden kuin myös Football Manager -turnauksen muodossa Aittaluodossa. Mainittakoon, että neljäpäiväisen turnauksen jälkeen Ekin kämppä jonkun remontin ja desinfioinnin tarpeessa oli. Ehdittiin siellä kuitenkin pelaamisen ohella tulevia suunnitelmia myös Ekin kanssa hahmotella. Lopputulema oli hyvin selvä ja yksiselitteinen. Off seasonilla ei tehdä mitään ylimääräisiä liikeitä, pelkästään pidetään fysiikka kunnossa. Sopimuksettomana pelaajana loukkaantumisiin ei ole varaa. Alun perinkin monen tahon mielestä oli yllättävää, että Ruoska sitoi Ikonin vain loppukauden kestävällä pahvilla riveihinsä. Olihan Klubi aikoinaan antava kahden kauden pahvin kouraan. Toki Klubilla on muutenkin historiaa näissä epäonnistuneissa mammuttipahveissa. Taitaa tuleva kausi olla viimein, jolloin NTK maksaa Rullin viiden vuoden pahvista. Oli miten oli niin totuus on se, että vapaana agenttina ei voi käydä telomassa itseään Nakkilan kyläsählyjyrien käsittelyssä. Niin hieno tapahtuma kuin Draft-turnaus onkin, niin nyt täytyy mennä oma napa edellä.
Tulevan kauden osoitteesta ei ole minkäänlaista hajua edes itsellään Ikonilla. Ainoat tunnustelut, jotka voidaan julkisuuteen tällä haavaa kertoa, on Klubin suunnasta kertaa kaksi ja Ruoska. Ruoskalta saatiin Try Out -kutsu ja valmentaja Harja oli Ikonin ensi kauden saatavuutta kysellyt Ekiltä haalarimerkkijonossa. Mestari Saraste oli tavoilleen uskollisena mesessä managerilta asiaa tiedustellut. Loput kortit pidetään pöytälaatikossa. F5:sta voi sitten alkaa sitten Pääkallossa rämpyttämään haluamanaan ajankohtana.
Lopuksi vielä suuret onnittelut NTK:n 05-junioreille. Legendaarinen tupla kotiin. Mahtava saavutus, josta kannattaa olla todella ylpeä! Hyvä joukkuehenki ja kova harjoittelu takaa teille tulevaisuudessakin upeita hetkiä salibandyn saralla. Onnittelut myös valmennusportaalle! Nykyisin on yhä vaikeampaa saada vetäjiä seuroihin ja ilman teitä olisi vaikeaa saada lapsille ja nuorille järjestettyä tätä hienoa harrastustoimintaa!
Tästä vielä mieleeni tulikin, että mahdetaanko tätä valmennusryhmää, joka on kahdesti mennyt päätyyn asti, huomioida ensi kaudella edustusjoukkueen valmentajavalinnoissa vai jatkuuko ummehtunut kultapossukerho-järjestelmä?
Tämä on totuus.
Vol.2 5.3.2015
Helmikuun helmet
Mutta tämä pelihän ei ollut helmikuun ensimmäinen taisto paimiolaisille. Tammikuu oli päättynyt voitokkaaseen vierailuun Vehmaalla. Sen jälkeen oli tiedossa vapaa viikonloppu, joka tietysti vietettiin Nakkilassa. Kavereita tapaillen ja perheen kanssa aikaa viettäen aika kului mukavasti tuossa maalaisjunttien luvatussa kunnassa. Mahtuipa viikonloppuun vierailu Nakkilan liikuntahalliinkin JiiPeen pelejä tsiigaamaan(ks. Nakkila-Turku-sanakirja: katsomaan). Hallin käytäviä kulkiessani supatukset kaikuivat korvassani ”Hei, tossa se Ikoni nyt menee!” ja ”Onks toi se, ketä mä luulen että se on?!”. Kasuaalisti toki en liiemmin halunnut nostaa itseäni jalustalle ja siirryin katselemaan ottelua äidin ja parin pikkusiskon seuraan. Siitä tähtiloistosta olikin hieman ankeaa palata Ruoskan treeneihin. Kun et ole yhtään mitään Paimiossa, niin koutsitkin hyppii minkä kerkeää naamalle hieman eri tavalla kuin muuan NTK-valmentaja Harja.
Edessä siinsi nakkilalaiselle salibandylle niin tuntematon tuplaviikonloppu. Eli kyseessä ei siis ole kahta turnausta samana viikonloppuna, vaan kaksi yksittäistä peliä. Ensimmäisenä Turussa Sheriffsejä vastaa. Voittoputki oli noussut itse kullekkin hattuun ja peli olikin 60 minuuttia sitä täyttä itseään. Nihkeän esityksen jälkeen 6-4 voitto. Eipä tullut pelistä mitään mainitsemisen arvoista. Nakkilassa sen sijaan oltiin hereillä ja soiteltiin nokkelana, että mikä on kun ei johtava saa tehoja edes silloista jumboa vastaan. En kuitenkaan ehtinyt jäämään pidemmäksi aikaan luuriin kiinni, sillä olin juuri polkemassa palauttavaa kuntopyöräsessiota. Koetin selittää, että näin täytyy tehdä jos edessä on toinen 60min ottelu alle vuorokauteen. Puhelimen toisessa päässä tätä ihmeteltiin ääneen. Jälkeenpäin kuulleena Harjakin ilmeisest oli soitellut liittoon että ”mitä tää nyt on?”
Joka tapauksessa seuraavana päivänä oli matka kohti Euraan. Itseoikeutusti Ikoni oli buukannut itsensä valmennusjohdon autoon. Tosin kolmoskoutsi Lehtosta haettiin suihkun kautta autoon. Lopulta herra pamahti harmaana helmikuun aamupäivänä kakkoskoutsi Malmilehdon kärryyn Petri Nygårdin aurinkolasit päähänsä anastaneena. Eipä kai siinä muuta kuin auton keula kohti Euraa. Toista kertaa pääsi Ikoni Satakuntaan veulaamaan ja tällä kertaa enää Harjan kantti ei kestäny tulla paikan päälle seuraamaan. Kuitenkin kiitettävä määrä ikonisteja oli saapunut paikalle. Peli itsessään ei tarjonnut mitään erikoisuuksia ja Ruoska teki sen mitä pitikin saadakseen kaksi pistettä. Tässä kohtaan kiitos paikalle saapuneille ystävilleni ja perheelle. Pelin jälkeen pukukopissa aiheutti hieman hämmennystä, kun Paimion paikallislehden toimittaja halusi haastatella pistenikkari Kumpulaista Ikonin sijaan. Lopulta tilanne raukesi ja Ikoni lähti tervehtimään perhettään ja ystäviään yläkertaan. Ensimmäisenä JiiPee huutelee että ”on se kumma kun sä et osaa tehdä pallon kanssa sitte mitään”. Taisi olla sekin huudahdus ostettu jollain Pleikkaripelillä. Nopeat kuulumisien vaihdot siinä ja tällaista. Eniten kiinnosti mitä äidin pussukka piti sisällään. Ja lähestulkoon oikein arvasinkin, kun säkistä näkyi mikrokupu ja hedelmiä. Että sellaista. Siinä oli Ikonikin pala kurkussa kavereiden taivastellessa pussukan sisältöä. Tästä päästään alun Keisarin kommentteihin kysyessäni että mitä tykkäsit pelistä. ”tyhjäpää luuta” kuului vastauksena. Mitäpä siinä sitten. Näin se ilmeisesti menee 3.divarissa, että katkoilla ja blokeilla ei ole mitään merkitystä. Eipä muuta kuin kohti Turkua hedelmiä järsien ja Lehtosen röhnötystä kuunnellen."
Kaksi kovaa ja Ruoska
Lauantain BC-pelin jälkeen koitti sunnuntai. Tuona sunnuntaina hyvä ystäväni Käki saapui vierailulle Turkuun. Ei kai siinä sunnuntai-iltana ollut muuta tekemistä kuin lähteä virkistävälle risteilylle. Pikainen visiitti vesistöllä ja siinä samalla hakemaan tunnelmaa edessä olevaan Karhut-matsiin. Ja minkä piristysruiskeen tamperelaistunut nakkilainen antoikaan. Kuukauden viimeiseen otteluun Ikoni oli kuin uudesti syntynyt. Toki olihan matsissa muutenkin jo piristettä playoffs-haaveiden vuoksi. Toki lievästi tunnelmaa latisti Ikonin syntymäpäivä pari päivää ennen kyseistä peliä. 23-vuotta pamahti tauluun. Ei tässä kyllä olla enää nuoria millään mittarilla. Vaan jotain positiivista sentään. Kurssin daamit pyysivät kerrankin meitsiä lähtemään mukaan yöhön. Voja voja, mikäs sen parempaa kuin lähteä tamppaamaan tanssilattiaa tyttöjen kanssa. Mutta kun ei, niin ei. Kukapa muukaan kuin diktaattorimainen Löytynoja laittaa henkilökohtaisesti tekstiviestiä. Olisiko Harja tätä tehnyt? Joka tapauksessa Löde ilmoittaa vakoilleensa onnittelujani ja täsmentää, että jos Pepe lähdet valssille lähdet, niin samalla pääset poppariosastolle. Kaiken järjen mukaan olisin ollut tamppaamassa, mutta totuus on että kotona järsin pakastepyttipannua katsoen Ensisilmäyksellä-sarjaa. Tämä tarkoitti sitä, että freeshinä reenien kautta Karhut-peliin.
Peli Karhuja vastaan oli erittäin tasainen vääntö. Ensimmäinen erä meni Karhuille 1-3, mutta Ruoska ei vielä ollut valmis luovuttamaan. Toinen erä menikin paimiolaisille lukemin 4-1. Nakkilassakin aikaan saatu keskustelu Ikonin tehoista voitiin lopettaa, kun erän viimeisen repun niittasi itse Ikoni. Lindellin millitarkka syöttö viivaan tavoitti Ikonin, jonka raudanluja lämäri painui verkon perukoille. Aikamoiset sakot olisi tuolla vauhdilla saavutettu Autobaanallakin. Valitettavasti tämä ei riittänyt Ruoskalle voittoon, kun Karhut marssi Mäkelän ja Prokin johdolla lopulta selvään 6-9 voittoon. Tähän myös katkesi koko kevään kestänyt Ruoskan pisteputki. Kuitenkin kiitokset Karhujen luottoveska Rasselle, joka antaa Ikonin aina tehdä sen yhden taakseen.
Pelin jälkeen tilataksi odotti hallin ulkopuolella, jolla päästiin Paimion paikalliseen. Club Helmi. Siellä järjestettiin Ruoska-kemut, teemana tietty 80-luku. Alkuilta saunottiin ja mitä muuta nyt saunaillassa tehdäänkään. No tietty painitaan! Tosin erotuksena Nakkilaan, niin ei tällä kertaa. Pääsipä Ikonin tekemään töitä seuran eteen ja myymään alkuillasta lippuja yökerhoon. Tunnin aikana kaksi (2) lipun ostajaa. Ensimmäisen kohdalle pääsylipun antaminen tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Ja sillä toisella kerralla annoin liikaa rahaa takaisin. Onneksi kaikki loppuu aikanaan ja Ikonikin pääsi yökerhon menoon mukaan. Viimeinen puolituntinen meneekin lähes kirjoittavan top-5 hetkiin. DJ-kopissa yleisöä huudattaa DJ-Löde & Assistant-Ikoni, helmikuun helmet. Vaikea nähdä tätä tapahtuvan muodossa DJ-Kimble & Pepe. Vai mitä mieltä olette?
Runkosarjan viimeinen peli Ruoskalla on selkeä. Voitolla matka jatkuu playoffs-kierrokselle. Muuten kesäloma kutsuu. Mutta mitenkäs NTK:lla? Steal tähtää jo ensi kauteen, oli matkavauhti pisteissä mikä tahansa. Entäs Edari? Ainaki siellä viilettää jälleen #21. Ilmeisesti loukkaantumisia kuitenkin on enemmän kuin tarpeeksi. Mutta jos joku voi NTK:n johdattaa 2.divariin, niin se on Setä-Oopee. Nyt vain on kaikkien kynnelle kykevien osoitettava, että mitään ei ole hävitty, vaan täysi taistelu kohti karsintoja on käynnissä. Sinne päästessä aivan kaikki on mahdollista.
Vol.1 15.2.2015
Kun Satakuntasähly ei riitä
Miten tämä länkytys liittyy Klubiin tai ylipäätään yhtään mihinkään? Paljonkin. Nakkilan elävällä torilla alkoi huhut voimistua että Ikoni on muuttamassa Turkuun. Mitä se tarkoittaa Klubin vihreäliiviselle kentälle, joka dominoi viime kaudella? Itse halusin jäädä Klubiin pelaamaan ja auttaa tavoitteessa nousta 2.divariin. Tässä kohtaan esiin astui valmentaja Harja, joka oli Keisarin kanssa keksinyt pettämättömän suunnitelman, jolla Ikoni pidetään pelikuntoisena. Laitetaan kaveri treenaamaan Paimion Ruoskan kanssa. Siellä on se meidän saunakaverikin, Juhis, valmentamassa. Sillä ei ainakaan ole mitään ketunhäntää kainalossa, viisaat johtajat ajattelivat. Ja niinpä Ikoni päätyi treenaamaan Ruoskan mukaan. Tosin kyseinen Ikoni ilmestyi vasta joskus lokakuussa ensimmäistä kertaa harjoituksiin. Sitä ennen olin mukana yhdessä turnauksessa Kokemäellä sekä Suomen Cupissa Vehmaalla. No toista kertaan päädyin Alfa Areenalle Ruoskan harjoituksiin ja aina niin luotettava Juhis jätti meikäläisen myyttisen, pelottavan ja rohkaisevan päävalmentaja Löytynojan kynsiin. Niinpä paluumatkalla treeneistä Juhiksen kyydillä keskusteltiin jo kausimaksuista ja siirtopapereista.
Seuraavana viikonloppuna NTK:n kanssa turnaus Huittisissa. Huikea taisteltu tasapeli Lasaa vastaan sekä rumasti lettiin Rupulta. Joopa joo. Karmea pettymys, ei kai siinä muuta. Ensi askeleet saagalle oli otettu.
The puhelu ja retki Poriin
Silloisen kapteenin ja entisen junnujoukkueen koutsin Mäenpään kanssa puhelu oli lyhyt ja ytimekäs. Kiiteltiin puolin ja toisin sekä toivotettiin hyvät jatkot. Ammattimaisen tyylikästä. Parin minuutin hieno keskustelu. Jos kipparin kanssa meni tyylillä, niin samaa ei voi sanoa valmentajan kanssa käydystä keskustelusta. Reilun tunnin verran yksipuolista tuhinaa, murinaa ja kitinää. Jossain kohtaan jätin luurin pöydälle ja pelasin yhden Pessin. Eipä tuo möyhöömiseltään huomannut etten ollut luurin toisessa päässä. Kypsästi esiintynyt Harja ilmoitti muun muassa puhelun aikana, ettei tasoni tule mitenkään riittämään ja miten tulen Paimiossakin saamaan vihreän liivin, olet ylimielinen nulikka ja että ei olisi peluuttanut minua sekuntiakaan ilman Keisarin painostusta. Yrittipä valmentaja Harja myös vedota tunteisiini toteamalla, että miten voin tehdä näin omalle isälleni.. Tässä kohtaan pistin jarrut pohjaan ja kiitin kuluneista vuosista ja toivotin onnea tavoitteisiin nousta Lopulta Harja alkoi jo epätoivoiseksi ja totesi, että ”Pepe jos olisit jäänyt Karhuihin, sinulla olisi liigapelejä vyölläsi 2.divariin. Vastaukseksi Suuri Johtaja löi luurin kiinni. Jos miehen suhtautuminen vastoinkäymisiin on tällainen, niin eipä tarvitse ihmetellä miksei kaveri ole koskaan saanut yhtään ohjauspeliä toimimaan urallaan.
Niinpä vedettiin nimet siirtopapereihin ja Ikonista tuli Ruoskan pelaaja. Debyytti Sheriffsejä vastaan, jossa eka erä 3.kentän sentterinä. Valmentaja Harja varmasti myhäili tässä kohtaan tietokoneensa äärellä. Toisessa erässä oli edessä siirto ykköspakkipariin. Hyvä debyytti lopulta ja olipa Ikoni kerran läpiajossakin, mutta kädet muuttuivat spagetiksi, kun vaihtopenkiltä kuului jykevä karjaisu valmentaja Löytynojan rintakehästä: Naulaa se nyt S****NA! Pallo päätyverkkoon ja entinen Ikoni laahusti pää polvissa vaihtoaitioon. Ensimmäinen 2.divari matsi vyöllä ja kohti seuraava koitosta.
Seuraava koitos FBC Turkua vastaan mollivoittoisissa merkeissä. 3-9 lettiin. Ei siitä sen enempää, kyseisen viikonlopun parasta antia oli manageri Ekin ja karateka Karilaisen vierailu Turussa. Seuraavaksi olikin edessä ottelu, joka olisi maukas monelta kannalta tarkasteltuna. Vieraspeli Karhuja vastaan Porissa. Jo lämmittelyssä huutelu alkoi, joskin positiivisessa mielessä. Pelin alkaessa parvella oli suurilukuinen porukka banderollin kera odottamassa minua. Toiset olivat odottamassa onnistumista ja toiset epäonnistumista. Kunnioittipa Ruoskakin Klubi miehiä ennen pelin alkua huutamalla NTK. Hieno matsi, joka päättyi tylyyn häviöön 14-7. Mutta ottelun ikimuistoisin hetki oli ehdottomasti Ruoskan 6-4 johtomaali, jonka iskijänä luonnollisesti entinen Ikoni. Huikea rystysuti löysi tiensä verkon perukoille ja Klubi-toverit antoivat huomionsa Ruoskan logoa suutelevalle Ikonille. Kaikki paitsi eräs kaksikko. Valmentaja Harja ja hänen adjutanttinsa varakapteeni Hietapakka (ent. Mäenpää). Tämä parivaljakko yritti kesken huutomyrskyn järjestää vihellyskonsertin. Joka tapauksessa, tappiosta huolimatta, hienoimpia salibandyotteluita joissa olen saanut pelata. Vain piirun verran parempi kuin aikanaan B-junnuissa ottelu jossa yli 50 henkeä huutaa valmentaja Kumpulan erottamista.
Ennen joulutaukoa Ruoska otti pataan vielä Loimaan Leiskulta. Tasainen peli kääntyi lopulta 3.erässä tylyyn tappioon. Siitä joululomalle Nakkilaan ja kutsu Klubin saunailtaan. Ilman suurempia yksityiskohtia ilta oli mielenkiintoinen. Minut kutsuttiin toverina tapahtumaan. Sen sijaan päälleni syljettiin. Inberg kuittaili muka hienosta maalista Porissa, Tuovila ilmoitti Nakkilan pudottavan Ruoskan karsinnoissa ja Harja oli Harja. Lopulta kuitenkin kivaakin oli välillä ja PK:n tanssilattian sai yllättävän helposti haltuun. Lopulta kuitenkin väsy yllätti Ikonin ja peluu teiniaikoihin oli väistämätön. Kolmelta yöllä oli edessä soitto äidille, että josko vois tulla noutamaan tästä Porin keskustasta poikansa. Ja näin.
Tammikuun tasaukset ja kevätkiiman nousu
Yllä oleva liturgia kertoo sen kuinka paljon salibandy antaa minulle. Ja siitä, että kuinka upea seura NTK Nakkila on kun se pyysi minua kirjoittamaan tätä nk. blogia.