Kaikki alkoi jo vuonna 1984

NTK Nakkila Ry on perustettu vuonna 1984, silloisellaan nimellä Nakkilan Tennisklubi ry. Tällöin seuran lajivalikoimaan kuului nimensä mukaisesti tennis. Vuodet kuluivat ja porukkaa kävi läiskimässä karvapalloa Nakkilan Liikuntakeskuksessa, milloin ulkona, milloin sisällä.

Sählyn rantautuessa vihdoin Satakunnan rannoille ottivat Tennisklubin viisaat miehet myös sähkömiehen putket käteensä ja opettelivat juoksemaan reikäisen pallon perässä. Tämä tapahtui armon vuonna 1993.
Jossain vaiheessa ryhmässä syttyi ajatus, että lähdetään koittamaan Suomen Mestaruutta, kun Nakkila on kerta valloitettu lukuisien puulaakiturnausvoittojen kera.

Vuonna 1998-99 Tennisklubi lähti pelaamaan SSBL:n sarjoja, VI-divisioonaan. Tällöin salibandyjoukkueen nimenä oli Masabandy, erään sponsorin mukaan. VI-divisioona meni yllättävänkin hyvin; tuli lähinnä suuria voittoja. Sarjatulokkaan kantti ei kuitenkaan kestänyt ihan loppuun asti vaan tärkeissä peleissä tuli niukasti kuokkaan. NTK oli ensimmäinen, joka ei päässyt sarjanousua tavoittelemaan. Sarjatasona säilyi VI-divisioona.

IV-divarikarsinta Turussa. Masabandy - PiTU

Kauteen 1999 - 2000 Masabandy lähti tavoittelemaan sarjanousua, niin hyvin oli noviisivuosi mennyt. Masabandy hallitsi sarjaa ja tuloksena oli lähes puhdas saldo; vain yksi tasapeli oli miinuksena. Suurinta myrskyä kaukaloissa aiheutti ketju Engren-Kantosalmi-Miikkulainen, jotka takoivat kolmistaan 2/3 joukkueen pisteistä. Liiton kiemuroiden vuoksi järjestettiin nousukarsinta IV-divisioonaan, koska ko. VI-divisoona lopetettaisiin. Yhden maalin erolla Masabandy ei noussut IV-divisioonaan, vaan jatkaisi tulevaa kautta V-divisioonassa, kuten muutkin samassa divisioonassa olleet. Samana vuonna Masabandy osallistui nk. Satakuntasarjaan, jossa pääsi 1.sijoituskierrokselle, muttei siitä ylemmäs.

Masabandy nousi kuitenkin IV-divisioonaan kaudeksi 2000 - 2001. FBT Skillersin sarjasta luopumisen vuoksi. Epäviralliseksi tavoitteeksi laitettiin lohkon puolivälin paremmalle puolelle sijoittautuminen. Kausi sujui kuitenkin paremmin kuin hyvin ja kauden lopuksi tuli matka III-divarin nousukarsintaan, Turkuun. Ketjuista Teinilä-Mikko Laine-Silvennoinen peli oli kaudella ajoittain maagista katsottavaa. Puolustuksessa oli uusi isäntä, kun Pasi Lehtonen aloitti Masabandyssä. Turussa tuli kuitenkin rankasti turpaan Lion's Heartilta (nyk. SBS Wirmo) ja nousutoiveet III-divariin jäivät.

Kauteen 2001 - 2002 poistettiin joukkueen nimi Masabandy ja jatkettiin seuran nimellä ja lyhenteenä käytettiin NTK:ta. Ulvilan Palloseurasta tuli vahvistuksia ja jälkipolvi muistaakin toiseen aaltoon "ehtineen" Sami Henttisen tappavan tarkat laukaukset. Maalivahtipuolelle saatiin todellinen vonkale, kun Jukka Loula kirjoitti nimensä soppariin. Hiljaisena tavoitteena oli nousu III-divisioonaan, mutta koko hyvin mennyt kausi meni puihin viimeisessä turnauksessa. Neljästä jaossa olleesta pisteestä piti saada 1 piste, mutta nollille jäätiin.

Kaudeksi 2002 - 2003 Tennisklubi perusti toisen joukkueen V-divisioonaan; NTK II:sen.V-divari meni mukavasti läpi, kiusaa tehtiin sarjanousua tavoitteleville enemmän tai vähemmän ja lohkon viimeinen paikka ei ollut edes lähellä. Nk. edustusjoukkueeseen tuli paikallisseurasta täsmähankinnoilla kovia pelimiehiä, J.Simonen, R-M Salminen ja R.Koikkalainen. Näillä eväillä IV-divarin joukkue lähti sarjaan hieman korkeimmilla tavoitteilla, mutta tappio siellä, tappio täällä vesitti tavoitteet.

Mikko Laineen tuuletus kauden päätteeksi.

Vaikka muutama NTK-parta lopetti uransa viime kauteen ( J.Marila ja J.Joki) sai NTK todellisia pelimiehiä rinkiinsä, kun mm. Antti Vallemaa, Petteri Urpanen ja Teppo Virtanen siirtyivät Nakkilaan. Edelliskauden pettymys vaihtui nousuriemuun, kun kauden 2003 - 2004 NTK otti 18 ottelun sarjassa 14 voittoa ja 3 tasuria. Kauneusvirheenä vain yksi tappio, Karhut II:lle, ja suora nousu lopultakin kolmos-divariin.


2004-05 oli siis seurahistorian ensimmäinen kolmosdivarikausi. Joukkue oli tehnyt tiukkoja hankintoja rosteriinsa, kun mm. nuorten maajoukkueringissä käväissyt Timo Erkkilä ja divarikokemusta omaava Mika Heikkilä kaapattiin Nakkilaan. Aivan samaan tahtiin Klubi ei kolmosta aloittanut, millä se nelosen keväällä lopetti. Kolme ensimmäistä matsia ja pistesarakkeessa oli puhdas 0. Lopulta koneet saatiin käyntiin ja lohkon kolmas sija oli tosiasia.

Toiseen III-divarikauteen, 2005-06, lähdettiin kovin muuttuneella joukkueella. Monta kovaa pelimiestä jäi pois edustuksesta, mm. SBS Porin rinkiin siirtyi 5 pelaajaa , mm. Erkkilä ja Jani Raitanen. Uusia pelimiehiä tulikin tilalle enemmän tai vähemmän, mutta todellinen sitoutuminen oli heikkoa. Kaikki 16 ottelua itselleen merkautti 21 pelaajasta vain Antti Vallemaa. Ennen sarjan viimeistä turnausta NTK oli toisen putoajan paikalla. Vastassa oli II-divariin hamuava sarjakakkonen SBS Masku ja kaksi pistettä edellä oleva SB-Rauma. 3-2 voitto Maskusta romutti maskulaisten nousutoiveet ja sytytti klubilaisten III:sen kynttilän. Lopulta selvä voitto SB-Raumasta, 11-3, takasi NTK:lle 3.divisioonapaikan seuraavaksikin kaudeksi kahden pisteen erolla.

Seuraava kausi, 2006-07, ei näyttänyt alkavan mitenkään hyvissä merkeissä, kun molemmat maalivahdit Jukka Loula ja Jyri Koivunen eivät kirjoittaneet nimiään sopimuspapereihin. Lisäksi nk.tervaskannot Mikko Laine, Pasi Lehtonen, Jari Silvennoinen sekä Sami Karinharju jättivät NTK-edustuksen nuoremmille. Vaikkakin lopettaneita/siirtyneitä oli enemmän kuin tulleita, päästiin kausi aloittamaan positiivisin mielin, kun SBS Porista tuli Klubiin Daniel Boelius maaliin ja puolustukseen paluumuuttaja Timo Erkkilä. Välikauden pitänyt Mika Heikkilä toi rosteriin roimasti kokemusta. Tuloksellisesti kausi ei paljon muuta kuin kokemusta antanut. 6 voittoa, 3 tasapeliä & 9 tappiota ja sijoitus 7/10. SBS Masku otti tällä kertaa omansa ja voitti lohkon ylivoimaisesti. NTK jäi liikaa ykköskentän (Järvensivu-Miikkulainen-Juutilainen, Vallemaa-Erkkilä yht. 45 / 75 maalia) varaan ja ohut rosteri söi niin treenimotivaatiota kuin loppujen lopuksi tulosta.

Vaikka kauden 2007-08 aluksi kokeiltiin siipien kantavuutta Suomen Cupissa; NTK:n rosteri pieneni entisestään. Rinkiin tuli kuitenkin maalivahti Harja, taistelijat Juha Lehtonen ja tulokaskaudella kapteeniksi valittu Markus Puska. Näiden herrojen tsemppaamana NTK:lla ei ollut niin suurta putoamispeikkoa kuin edellisellä kaudella, mutta edelleen tappioita tuli ja sijoitus oli taulukon pohjan suunnalla.

Seuraavaksi kaudeksi (2008-09) NTK muuttui melko paljon. Kantavista voimista Juutilainen, Järvensivu ja Erkkilä menetettiin 2.divariin nousseeseen KoPoon ja ikitaistelija Olli Sormunen lopetti NTK-uransa. Vaikka lähteneiden listalla oli kovia nimiä, tulijoiden lista vaikutti kerrankin hyvältä. Klubin kakkosjoukkueen rosterista signattiin hyvää jälkeä tehneet Jyri Koivunen maaliin, Pekka Taimi ja Jarkko Marjamäki hyökkäykseen. Jotta meno- ja tulopuoli saataisiin vähintään tasapainoon NTK:n verkkoon pyydystettiin vielä O-P Kumpula pääkaupungin suuremmista saba-valoista sekä puolustuksen johtajaksi Jani Peltonen KaKosta. Vaikka pelaajarinkiä saatiin laadukkaasti kasvatettua, ei sijoitus noussut, pikemminkin laski.

Salibandykauden 2009-10 aluksi Nakkilan Tennisklubi Ry vaihtoi viralliseksi nimekseen NTK Nakkila Ry. Valmennusvastuuseen astui maalivahti Harja. Pelaajavalmentajia lajissa on nähty riittämiin, mutta maalivahti valmentajana lienee hieman harvinaisempi. Harjoittelu muuttui määrätietoisemmaksi ja joukkue otti ensiaskelia kurinalaisemmassa pallollisessa pelaamisessa.

Kaudella 2011-12 NTK:ssa pelasi kovia pelureita, mm. Jere Tuovila, Teemu Mäkelä, Juha Lehtonen, Antti Vallemaa & Jere Haavisto

Klikkaa tästä kirjoittaaksesi tekstiä
Vuosituhannen toisen vuosikymmenen kääntyessä kalenterista esiin oli NTK:lla edessään jälleen uudelleenrakentamisen vaihe. Juniorityö oli saavuttanut sen pisteen, että ensimmäistä kertaa lähtijöiden jättämiä aukkoja pystyttiin paikkaamaan omissa junioreissa pelaavia (vaikkakin muualta tulleita junioreita kuten Unkuri, Haavisto, Mäkelä, Lempiäinen & Levonen) sen sijaan, että pelaajia haalittiin ympäri maakuntaa. Ilahduttavasti omien junioreiden nostaminen poiki hieman yllättäen myös menestystä. Puolen vuosikymmentä kolmosdivarin putoamiskamppailuissa ryvettynyt NTK kamppailikin kiivaasti kaudella 2011-12 jopa nousukarsintapaikasta. Ihan kauden loppuun asti ei lento riittänyt ja nousukarsintapaikka karkasi ennen viimeisiä kierroksia joukkueen ulottumattomiin.

Hyvin mennyt kausi huomattiin myös ylemmillä sarjatasoilla, kun Mäkelä lähti Porin Karhuihin miesten ykkösdivariin. Lisäksi vuosia seurassa pelannut Lehtonen siirtyi töiden perässä Turun kirkkaisiin valoihin. Pelko siitä, että menestyskausi jäisi tähdenlennoksi näytti käyvän toteen kun vielä opiskelut veivät nuoria pelaajia pois NTK:n kokoonpanosta. Muutama uusia pelaajia ja paluumuuttajakin tuli kaudelle 2012-13 (Saarela, Inberg, Suomalainen & Mäenpää), mutta kaikilla mittareilla näytti siltä, että jälleen kerran joukkue pelaisi ainoastaan sarjassa säilymisestä. Vuoden verran miesten pelejä haistelleet juniorit rinnallaan kokeneemmat konkarit näyttivät luonnetta ja joukkuehenkeä läpi kauden. Tasaiset kamppailut kääntyivät nakkilalaisten kannalta yleensä suotuisasti. Näin kävi myös kauden viimeisessä turnauksessa, jossa nousukarsintapaikasta NTK:n kanssa kamppaillut Vasaraisten Isku joutui toteamaan NTK:n tasoittaneen ottelun kymmenen sekuntia ennen loppua ja varmistaen seuran historian ensimmäisen nousukarsintapaikan. Itse karsintapelit menivät kokemattomalta joukkueelta vielä jännittäessä ja nousu kakkosdivariin jäi haaveeksi. SB Naantali oli selkeästi NTK:ta parempi.

Kaudella 2013-14 joukkueeseen saatiin muutama täsmävahvistus vanhan rungon päälle (Timoska, Salmi & Ahokas). Ainoana lähtijänä oli maalipuiden välistä kentälle siirtynyt Laksi, joka jatkoi uraansa Kokemäellä. NTK jatkoi siitä, mihin edellisellä kaudella jäi. Aivan sarjan terävimpään kärkeen potku ei riittänyt, mutta jälleen kerran tie vei lohkokakkosena nousukarsintoihin. Nyt joukkue oli viime vuodesta viisastunut ja pelasi ehkäpä kauden parhaimman pelin karsintojen ensimmäisessä vaiheessa. AFC Campuksen kakkosjoukkue kaatui selkeästi nousukarsintojen ensimmäisessä vaiheessa. Toisessa vaiheessa vastaan astui samaisen seuran ykkösjoukkue. Pelin henki oli selvä. Ensimmäisenä kaksi voittoa ottanut joukkue pelaisi tulevalla kaudella kakkosdivarissa. Ensimmäinen ottelu pelattiin Turussa. Campus oli edellä pallollisessa pelissä, mutta NTK taisteli. Lopputulos 5-3 turkulaisille jätti toiveita kuitenkin kotiotteluun. Liiton sääntöjen puitteissa ei tuota ottelua saatu pelata kotiparketilla Nakkilassa, vaan NTK joutui evakkoon Porin urheilutalolle. Sama käsikirjoitus oli toisessakin ottelussa. NTK taisteli, mutta ei voinut paremmalleen mitään. Campus säilytti paikkansa kakkosdivarissa 6-1 voitolla. Toistaiseksi tämä kausi oli kuitenkin NTK Nakkilan historian menestyksekkäin.


Seuraavalle kaudelle NTK vahvistui edelleen (Laaksonen & Tuovila). Selkeä tavoite oli nousta kakkosdivariin kolmannella yrittämällä. Jouluun asti kaikki näyttikin hyvältä muutamaista pelaajasiirroista huolimatta (joukkueesta poistuivat Marjamäki, Haavisto & Raitanen). NTK oli selkeässä johdossa sarjan piikkipaikalla. Sitten alkoi kone yskimään. Ja yskiminen huipentui yhteen seuran katkerimmista tappioista. Sarjajumbo SaSB pyöritti NTK:ta miten tahtoi ja piikkipaikka oli menetetty. Sen verran rivejä saatiin parsittua, että karsintapaikka lohkon kakkospaikalta varmistui ennen kauden viimeistä turnausta. Takki oli kuitenkin tyhjä ja karsintojen ensimmäisen vaiheen ottelusta tuli hutipeli nakkilalaisille. Ei tullut nousua NTK:lle kovallakaan pelaajanipulla.

Kausi 2015-16 oli taas jälleenrakentamisen aikaa. Kolme vuotta jatkunut nousun tavoittelu näkyi. Iso osa menestyskausien rungosta vaihtoi maisemaa. (Tuovila, Inberg, Timoska, Laaksonen, Unkuri, Mäenpää & Saarenmaa). Tilalle nousi jälleen kerran omia junioreita ja tällä kertaa ilahduttavasti iso osa heistä oli paljasjalkaisia nakkilalaisia (Suomalainen Ja, Loula, Metsärinne, Vettenranta, Virtanen & Hakanen P). Alkukauden niukat tappiot koettelivat nuoren joukkueen uskoa. Kova niitti oli joukkueen johtavan pelaajan Sulamäen päätös jättäytyä loppukaudeksi salibandyn ulkopuolelle. Joulun jälkeen nuori porukka sai ryhtiä tekemiseen sen verran, että kamppailu sarjapaikan puolesta alkoi taas näyttämään mahdolliselta. Sarjan jumbopaikalta nouseminen olikin mahdollista kauden viimeiseen otteluun asti. Tuossa ottelussa tasapeli sarjakärki KaKoa vastaan olisi siirtänyt NTK:n pois jumbopaikalta. Raivokkaasti taistellut NTK nousi kolmen maalin takaa tasoihin ainoastaan sen vuoksi, että KaKo rakensi voittomaalin ottelun viimeisellä minuutilla. Tulos oli karu; reilun vuosikymmenen kolmosdivarissa pelannut seura joutuisi hakemaan vauhtia nelosesta.

Kauteen 2016-17 lähdettiin seuran nuorimmalla ja nakkilalaisimmalla joukkueella. Valmenuksessa vetovuoro siirtyi pitkään komennossa olleelta Harjalta Mäenpäälle. Edellisellä kaudella edustukseen nousseiden omien junioreiden lisäksi omista junioreista kokoonpanoon nousivat Taipalmaa ja Nissilä. Paluumuuttajina saatiin kokeneet Marjamäki, Saarenmaa ja Peltonen. Uutena tulokkaana tuli myös Kokemäeltä siirtynyt Aho. Kauden alussa oli intoa, joskus jopa vähän liikaakin. Peliotteet olivat pirteitä ja piikkipaikallakin joukkue kävi syksyllä. Talven pimeimpinä hetkinä kone alkoi hieman yskimään, mutta kärjen tuntumassa NTK pysyi koko ajan. Kauden viimeisessä ottelussa oli panoksena suora nousu. Vastustajana ollut Satabandy kykeni tuon poikkeuksellisen laadukkaan nelosdivariottelun voittamaan 2-0 ja pullautti NTK:n ulos nousukarsinnoista kolmannelle paikalle sarjassa (LaSa kirmasi viimehetkillä ohitse voittamalla sarjan viimeisen ottelunsa) nousten itse suoraan kolmoseen.

Kausi 2017-18 muistetaan evakkokautena, kun vuosikymmeniä seuraa palvellut kotiarena purettiin uuden ja uljaamman tieltä. Saliaikaa jouduttiin odottelemaan pitkälle syksyyn ja lopulta sitä löytyi Harjavallasta ja Kokemäeltä. Ensiyrittämällä nousua ei siis tullut. Panoksia kovennettiin, valmennusvastuuseen asettui Peltonen ja riveihin saapuivat meritoituneet konkarit Timoska ja Mikkilä. Lisäksi tulitukea toivat Turto, Aaltonen, Jere Aho, Jaakkola ja Ahokas sekä omista junioreista nousseet Viitanen, Kivioja ja Kuivala. Kaudesta muodostui kuitenkin rikkonainen, eikä nousuun vaadittavaa sitoutumista ollut riittävästi. Reissaamisella ja pitkillä harjoitusmatkoilla lienee tähän vaikutuksensa. Koko kauden ajan joukkue oli jälleen kärjen tuntumassa, joskus jopa reilusti karsintaviivan paremmalla puolella. Pari katkeraa tappiota kevään koitoksissa varmistivat sen, että jälleen NTK jäi viimeisenä ulos karsinnoista sijoittuen sarjassa neljänneksi.

Edellisen kauden tapaan myös kausi 2018-19 alkoi evakossa ja harjoituksiin kokoonnuttiin niin Harjavallassa kuin Kokemäellä. Kokeneet konnat Timoska ja Mikkilä vaihtoivat maisemaa, kuten myös takaisin kakkosdivarin kirkkaisiin valoihin suunnannut Aaltonen, Tampereelle ylempiä sarjatasoja tavoittelemaan lähtenyt Saarenmaa sekä alemmille tasoille suunnanneet maalivahti Aho ja Turkuun muuttanut Ahokas. Valmennukseen Peltosen rinnalle nousivat edustuksen sotisovan aiemmin päällensä pukenut Nuotio sekä KaKosta saapunut Salomaa. Pääsääntöisesti lähteneiden aukkoja paikattiin omilla junioreilla, kun Falck, Vettenterä ja Mäenpää pääsivät haistelemaan miesten pelien vauhtia. Maalipuiden väliin palasi Harja ja tähtihankintana kakkosdivarista sähäkkä Saarinen. Lisäksi Satakuntaliigasta saapui Tähkäsen skouttaama raskaan laukauksen omaava Rosenlöv. Kausi lähti hyvin liikkeelle, harjoituksissa kävi todella sitoutuneesti väkeä ja Vettenrannan valitettavaa loukkaantumista lukuun ottamatta muilta kolhuilta vältyttiin. Lokakuun pimeydessä tuli ohiturnaus ja lisäksi pisteitä tipahteli sinne tänne matkan varrella. Hyvästä asenteesta ja sitoutuneesta harjoittelusta huolimatta materiaali ei ollut riittävä menestymiseen. Kauden ehdoton tähtihetki oli uuden kotihallin avausturnaus, jossa edustus saalisti kaksi näyttävää 5-0 -voittoa Keisarin ilmaisämpäreitä hakemaan tulleen runsaspäisen kotiyleisön edessä. Sarjan päättyessä NTK oli sarjataulukon neljännellä tilalla.

Kaudella 2019-20 edustus lisäsi vettä myllyyn kokoonpanon suhteen. Lähtijöiden lista oli poikkeuksellisen pieni, kun ainoastaan Saarinen suuntasi takaisin kakkosdivariin ja Turto piti välivuoden. Tulopuolella omista junioreista nostettiin Harjunen ja kokeneempaan kaartiin oma kasvatti Palomäki, seuran junioreissa aikanaan pelannut Laksi sekä ehkä seurahistorian kovin kaappaus Österman Karhujen liigajoukkueesta tolppien väliin. Lisäksi kauden aikana kokoonpanoon tuli vielä Nummi. Valmennuksessa Salomaa suuntasi takaisin Säkylään ja Peltonen jättäytyi työelämän pyörteisiin. Nuotion pariksi saatiin vanhan liiton klubilainen Männistö. Jälleen kerran kausi pyörähti hyvin liikkeelle. Perhe- ja työkiireet sekä valitettavat loukkaantumiset eivät jättäneet joukkuetta rauhaan. Harjoituksissa väkimäärä vaihteli, mutta peliotteet olivat pääsääntöisesti mallikkaita. Sarjakärki Jyrä oli voittamaton ja pari lipsahdusta muutenkin sarjassa kävi. Kuitenkin ennen viimeistä sarjaturnausta NTK oli nousukarsintaan oikeuttavalla kakkospaikalla viisi pistettä seuraavana ollutta joukkuetta edellä. Kun kuusi pistettä oli jaossa, niin melkoisen suurella todennäköisyydellä hyvään kevätlentoon päässyt edustus olisi nousukarsintoihin päätynyt. Koronavirus pysäytti koko maailman, niin myös salibandysarjat. Alkuun näytti siltä, että pitkään odotetut ja tavoitellut nousukarsinnat jäisivät pelaamatta ja kausi päättyisi taas pettymykseen. Karsinnat jäivätkin pelaamatta, mutta kesäkuun alussa iloinen viesti liitosta saavutti Nakkilan laidunmaat. Joukkue nostettiin sarjasijoituksensa perusteella kolmosdivariin ja näin neljä vuotta tavoiteltu sarjanousu viimein toteutui.

Kausi 2020-21 jäänee muistoihin yhtenä ikimuistoisimpina. Valitettavasti syynä eivät olleet peliesitykset, vaan koko maailmaa koetellut korona-pandemia. Tämän vuoksi sarjassa pystyttiin pelaamaan vain avausturnaus, jossa sarjanousija NTK esiintyi pirteästi. Kolmosdivarin kestomenestyjä Satabandy oli uuden sarjatason debyyttiottelussa parempi niukasti 3-2, mutta Laitilan Jyske kaatui toisessa ottelussa selkeästi. Sen jälkeen kaatuivatkin haaveet sarjan jatkamisesta. Valtaosa kaudesta vietettiin Nakkilan yhteiskoulun pihalla harjoitellen, kun sisällä ei saanut kokoontua. Lopulta tuli päätös kauden lopullisesta peruuttamisesta ja katseet saatettiin suunnata kohti tulevaa. Tällä tynkäkaudella oli tarkoitus ajaa jälleen lisää omia junioreita kokoonpanoon. Ainoaksi nostoksi jäi Suonpään voitokas debyytti kolmosdivarissa.

Kausi 2021-22 palautti pelit taas normaaliin järjestykseen ja kausi saatiin pelattua kokonaan läpi pienen koronatauon häiritessä ainoastaan jouluntienoota. NTK lähti kauteen entisestään nuorentuneella joukkueella. Vanhempien konkareiden jäädessä taka-alalle saivat valmennuksessa olleet Nuotio ja Salomaa pelimerkeikseen omia junioreita. Leevi Vettenterä, Jyräkoski, Hautaniemi, Kärkkänen ja Väliviita omista junioreista nousivat pelaavaan kokoonpanoon. Rinnakkaisedustuksella Karhujen junioreista mukaan tulivat omat kasvatit Raitanen ja Mäenpää. Kokeneemmista kasvateista Virtanen teki paluun kotiseuraansa. Maalivahtiosasto meni kokonaisuudessaan uusiksi. Päävastuun torjumisesta kantoi kakkosdivarista Nakkilaan siirtynyt Kyyrö. Loppukaudesta Leino saapui parin välivuoden jälkeen haastamaan vakuuttavasti pelannutta Kyyröä. Odotuksiin nähden nuori joukkue esiintyi pirteästi. Valmennus sai luotua hyvän kilpailuasetelman niin harjoituksiin kuin peleihinkin. Kertaakaan kaudella ei tarvinnut peleihin lähteä alle kolmella kentällä. Tämä kantoikin tulosta. Yhdessäkään turnauksessa joukkue ei jäänyt pisteittä ja ainoastaan SalBa 2 jäi kauden aikana voittamatta. Kausi päättyi iloisesti viiden ottelun voittoputkessa ja NTK päätyi lopulta sarjassa sijalle neljä.

Kaudelle 2022-23 joukkue koki taas isoja muutoksia aivan kuten pienen paikkakunnan joukkueen arkeen kuuluu. Lähtijöitä edelliseltä kaudelta olivat divariin Karhuin sopimuksen saanut Raitanen, Suomisarjaan lähteneet Hiltunen ja Palomäki, opiskelujen perässä Tampereelle muuttaneet Taipalmaa ja Kärkkänen sekä pelaamisen päättänyt Mäenpää. Salomaa jättäytyi valmennuksesta ja Nuotion aisapariksi nousi pitkän Klubi-uran tehnyt Tähkänen. Uusia tulokkaita olivat Satabandystä siirtynyt Tammisto sekä omista junioreista nostetut Urpanen, Kiviojat, Unkuri, Ouramaa ja Leppänen. Alkukaudella kone yski, eikä harjoituksissakaan oikein käynyt väkeä. Joukkue oli jopa putoamispaikalla. Nihkeän alun jälkeen harjoitukset alkoivat rullaamaan suuremmalla väkimäärällä ja juniorit toivat mukavan tuulahduksen. Niinpä lopulta kauden viimeisessä matsissa kotiyleisön edessä oli paikka varmistaa lohkon kakkostila ja paikka nousukarsinnoissa. Pelin panokset kipsasivat kuitenkin sen verran, että tappio Nystarsille tiputti NTK:n ennätystasaisessa kolmosdivarilohkossa sijalle 5. Lähtökohtiin nähden rajusti nuorentuneelle joukkueelle kausi oli oiva onnistuminen.



(Masabandy) NTK:n kapteenit


1998-99 C Juha Marila, A Teppo Marila
1999-00 C Juha Marila, A Sami Kantosalmi
2000-01 C Juha Marila, A Sami Kantosalmi
2001-02 C Mikko Laine, A Jari Salsoila
2002-03 C Juha Marila, A Jari Silvennoinen
2003-04 C Sami Karinharju, A Mikko Laine
2004-05 C Sami Karinharju, A Tommi Miikkulainen
2005-06 C Sami Karinharju, A Tommi Miikkulainen
2006-07 C Olli Sormunen, A Tommi Miikkulainen
2007-08 C Markus Puska, A Timo Mäenpää
2008-09 C Tommi Miikkulainen, A Juha Lehtonen
2009-10 C Tommi Miikkulainen, A Juha Lehtonen
2010-11 C Juha Lehtonen, A Antti Vallemaa
2011-12 C Juha Lehtonen, A Riku-Matti Salminen
2012-13 C Timo Mäenpää, A Riku-Matti Salminen
2013-14 C Timo Mäenpää, A Riku-Matti Salminen
2014-15 C Riku-Matti Salminen, A Tommi Hietapakka
2015-16 C Riku-Matti Salminen, A Pekka Taimi, A Kalle Salmi
2016-17 C Riku-Matti Salminen, A Pekka Taimi, A Jarkko Marjamäki
2017-18 C Riku-Matti Salminen, A Eero Turto, A Timo Mäenpää
2018-19 C Timo Mäenpää, A Riku-Matti Salminen, A Eero Turto
2019-20 C Pekka Taimi, A Rami Palomäki, A Timo Mäenpää
2020-21 C Rami Palomäki, A Pekka Taimi, A Timo Mäenpää
2021-22 C Rami Palomäki, A Heikki Falck, A Juha Hiltunen
2022-23 C Heikki Falck. A Riku-Matti Salminen, Paavo Hakanen

Palkitut (edustus)

2003-04 Teppo Virtanen (pistepörssin voittaja), Jukka Loula (MVP)

2008-09 Jarkko Marjamäki (joukkuepelaaja), Riku-Matti Salminen (vuoden miespelaaja)

2009-10 Tommi Mäenpää (kehittynein), Pekka Taimi (taistelija), Juha Lehtonen (joukkuepelaaja), Antti Vallemaa (vuoden miespelaaja)

2010-11 Pekka Taimi (pukukoppipelaaja), Aki Haviala(taistelija), Juha Lehtonen (joukkuepelaaja), Jarkko Marjamäki (vuoden miespelaaja)

2011-12 Toni Nuotio (kehittynein), Juha Lehtonen (taistelija), Jarno Tähkänen (joukkuepelaaja), Jere Tuovila (vuoden miespelaaja)

2012-13 Jesse Suomalainen (kehittynein), Toni Nuotio (tsemppari), Janne Sulamäki (NTK-pelaaja), Timo Mäenpää (vuoden miespelaaja)

2013-14 Jarkko Marjamäki (kehittynein), Timo Mäenpää (tsemppari), Jan Timoska (NTK-pelaaja), Janne Sulamäki (vuoden miespelaaja)

2014-15 Pekka Taimi (tsemppari), Kalle Salmi (NTK-pelaaja), Erkka Inberg (vuoden miespelaaja)

2015-16 Toni Nuotio (tsemppari), Jarno Tähkänen (NTK-pelaaja), Kalle Salmi (vuoden miespelaaja)

2016-17 Tommi Hietapakka (menokas), Konsta Virtanen (sitkein), Jarno Ruohonen (kehittynein), Kimmo Harja (vuoden miespelaaja)

2017-18 Ville Saarenmaa (vuoden miespelaaja)

2018-19 Pekka Taimi (vuoden miespelaaja)

2019-20 Rami Palomäki (vuoden miespelaaja)

2021-22 Rasmus Viitanen (vuoden miespelaaja)