Rasmus Österman - Draft-konkari

Morjensta Rasse! Ja onnittelut liiganoususta. Taitaa olla aika siirappiset fiilikset tällä hetkellä?

No morjesta! Kiitoksia paljon! Siirappisuudesta en osaa sanoa, mutta kyllähän tämä aivan huikea juttu on ja yhden suuren unelman täyttymys! Nyt kun reilu viikko alkaa voitosta olemaan kulunut ja nousujuhlatkin juhlittu niin alkaa jo ymmärtämään, että mitä tuli tehtyä.


Suuri osa lukijoista taisi olla hallilla ratkaisevaa matsia katsomassa, ainakin puheidensa mukaan. Joku saattaa myöntää, että jätti matsin väliin. Voitko kuvailla niille ketkä paikalla ei ollut ottelun tunnelmaa ja mitä pään sisällä pyöri ottelun aikaan?

Jos niin ikävä tilanne on jollekulle salibandya seuraavalle päässyt käymään, että ei paikanpäälle päässyt peliä seuraamaan niin täytyy todeta, että silloin taisivat missata yhden hienoimmista peleistä mitä Satakunnan alueella on pelattu moniin vuosiin. Olihan Urheilutalossa aivan käsittämätön tunnelma, kun ottaa huomioon vielä ennätysyleisön (1247)!

Jos omia fiiliksiä yrittää jotenkin sanoiksi pukea niin pelihän oli melko kaksijakoinen. Eka erä itseltä ja koko joukkueelta taisi mennä vähän ihmetellessä eikä oltu heti lähdöstä niin valmiita pelaamaan mitä olisi pitänyt. Mutta pelin edetessä oma ja koko joukkueen peli parani eikä usko horjunut missään vaiheessa. Ja eihän hienompaa tapaa ole voittaa mestaruus ja nousta Salibandyliigaan, kun täpötäydessä Urheilutalossa jatkoajalla! Mä näkisin että, toi vika matsi oli vähän kuin meidän koko kausi pienoiskoossa, nousujohteinen ja lopulta uskomaton tarina.


Nousun hetkellä muistetaan vaan ne hienot fiilikset, mutta ei tainnut kausi olla pelkkää hattaran syömistä ja hauskanpitoa?

Jos koko kautta mietitään, niin onhan se tietyllä tapaa ollut aika vuoristorataa. Treenipelit meni hyvin ja ehkä jopa vähän liiankin hyvin. Kausi alkoi ihan ok, mutta jotenkin se ei kuitenkaan lähtenyt ihan uomiinsa. Lopultahan tilanteet johti mihin johti, valmentajan vaihdos tuli eteen viimeisellä mahdollisella hetkellä. Ja sehän kannatti.

Itselle tämä kausi on ollut tietyllä tapaa urani vaikein ja varsinkin jos vertaa viime kauteen. On tässä sellaista tunteiden vuoristorataa ollut kauden aikana, että en varmastikaan ole ollut kotonakaan aina ihan parasta seuraa. Tässä kohtaa täytyykin antaa iso kiitos kotiin Jennalle, jonka tuella tähän pisteeseen on päästy, missä nyt ollaan. Myös iso kiitos virkaveli Bertsalle, jonka kanssa yhdessä saatiin loppukaudella tilkittyä maalinsuu tukkoon. Joka tapauksessa tämä kausi on ollut itselle oman kehityksen kannalta tärkeä ja kuitenkin nouseminen Salibandyliigaan tällaisen kauden jälkeen kertoo siitä, että kyllä siellä tolppienkin välissä ollaan oltu hereillä tärkeillä hetkillä.

Jos nyt sattuu joku olemaan, kuka ei sinua tunnista, niin jaksatko lyhyesti kuvata urakaaresi? Mitenkä sinusta on tullut liigavahti?

Nimeni on siis Östermanin Rasmus ja toukokuussa täytän 27 vuotta. Olen alkuperäinen nakkilalainen, mutta itse en ole koskaan peliäkään NTK:ssa pelannut. Paljon kavereita ja tuttuja on joukkueessa pyörinyt ja meikäläinen on paljon Nakkilan Liikuntahallilla viettänyt aikaa reikäpallon parissa, silloin kun vielä Nakkilassa asustelin. Oma salibandyura alkoi 7. luokalla kun ensimmäistä kertaa menin Porin Salibandykarhujen treeneihin. Muistaakseni ensimmäisissä tai toisissa treeneissä kysyttiin, että onko halukkaita maalivahteja ja minähän tietty heti ilmoittauduin. Sillä tiellä ollaan ja noin 15 vuotta palloja tällä pienellä koollani on yritetty ottaa kiinni. Lähes koko urani olen tähän mennessä Karhuissa pelannut, mutta viimeisen A-juniorivuoteni pelasin Tampereella Classicissa urheiluhierojaopintojeni takia. Tuo vuosi oli myös yksi hienoimmista ja siltä kaudelta tarttuikin mukaan SM-pronssi. Lisäksi olen pelannut yhden kauden Tikkurilan Tiikereissä (2.div.). Viitisen vuotta sitten palasin parin vuoden kierrokseltani takaisin Poriin ja Karhuihin. Karhuissa on tullut pelattua mm. A-nuorten SM-sarjaa sekä noustu 2. divarista Divariin ja nyt urani tähänastisena kruununa Salibandyliigaan!

NTK:ssakin vipeltää paljon tulevia liigapelaajia. Mitäs terveisiä voit heille antaa, jotta pääsisi joskus kirkkaisiin valoihin pelaamaan?

NTK:n nuorille pelaajille haluisin sen verran sanoa, että kyllä pienestäkin kylästä voi ponnistaa kirkkaisiin valoihin, kun vain tarpeeksi on halua ja unelmien eteen on valmis tekemään töitä. Itse en ole ruumiinrakenteeltani varsinaisesti nykypäivän maalivahdin prototyyppi ja sen takia olen joutunut paljon hommia tekemään, että pallot tarttuisivat. Ei muuta, kun paljon tsemppiä vain kaikille junnustaroille!

Elämää on kaukaloiden ulkopuolellakin. Mitäs sulle kuuluu arkielämän puolella?

Elämää tosiaan on kaukaloiden ulkopuolellakin. Itselleni kuuluu muutenkin hyvää, avovaimon kanssa Porissa asustellaan ja tulevana kesänä vietellään häitä. Lisäksi fysioterapeutin opinnot alkavat olemaan loppusuoralla ja oman alan hommissa olen jo tälläkin hetkellä. Salibandyn ja näiden asioiden kanssa tasapainoilussa arki pyörii mukavasti.

Ja näin olemme saaneet virallisen osuuden selvitettyä. Siirrytään siis asiaan. Alunperin haastattelussa piti olla Joonas "Rulli" Raitanen, maalivahti hänkin. Jostain syystä olit ajankohtaisempi henkilö. Mitenkä ajattelit Rullille korvata sen, että veit tänä vuonna hänen paikkansa valokeilassa?

Suuret pahoittelut Rullille, että näin ”törkeästi” kiilasin tähän haastatteluosuuteen. Uskon, että kyllä valokeila vielä sunkin kohdalle osuu. Rulli on mielestäni osan korvauksestaan saanut jonakin epäonnisena aiempana Draftina, jolloin pääsi nöyryyttämään meikäläistä rankkarista. Se oli synkkä päivä. Siitä on kuitenkin selvitty! Mutta kyllä mä Rullille kaljan tarjoan tänä vuonna, se on varma!

Monena vuotena mies on nähty keväisin Nakkilan parketilla ja Salomonkallion saunassa Draft-turnauksen merkeissä. Mikäs saa sinut vuosi toisensa perään suuntaamaan Nakkilaan?

Kyllähän tämä Draft sytyttää joka vuosi, pääsee näkemään vanhoja tuttuja, pelailemaan ja jauhamaan pitkästä aikaa saunan lauteille. Ja kyllähän oman kotikunnan perinteitä täytyy kunnioittaa ja ilo on aina saada kutsu. Draft-turnauksen henkilöistä oma ehdoton suosikkini on Ville ”Pulla” Peltonen, jonka kanssa saumaton yhteistyö yv-kentän viivapelotteina sekä sanailu kentän ulkopuolella on nautinnollista. Huhujen mukaan Pullalla on ikävä kyllä jotakin vaivaa tänä vuonna tärkeimmän turnauksen alla, mikä on sääli. Mutta uskon, että tämänkään vuoden turnee ei jätä ketään kylmäksi!

Vaikka liiganousu tulikin, niin ei tainnut automaattisesti paikka irrota Draft-turnauksesta irrota maalipuiden välistä. Eikö näytöt riittäneet?

Ilmeisesti tolppien väliin on tunkua, mutta suon tämän heille ilolla! Ilmeisesti näytöt eivät tosiaan riittäneet ja täytyykin siksi tarttua paljon pahaa jälkeä tehneeseen valkeaan Fatpipeen. Uskoakseni pistepörssin voitto on täysin näpeissä ja lähdetään sitä lohdutukseksi hakemaan.


Millä tavoitteilla lähdet päivään? Annetaanko näytöt pelikentillä vai jälkipeleissä? Vai jätätkö kovimmat kikat PK:n tanssilattialle?

Paljon tsemppiä ja laukauksia on mottoni turnaukseen ja tietysti tuo pistepörssin voitto siintää silmissä. Jälkipeleihin lähdetään tekemään hyvää tulosta. PK:n tanssilattian kikat eivät ehkä ole suurin vahvuuteni, mutta katsotaan, kuinka koreaksi jalka saadaan!

Monenlaista mielenkiintoista persoonaa on taas tulossa suutaan soittamaan päiväksi. Sinulla taitaa erityisesti vuodesta toiseen paukkua leuat Ville "Pulla" Peltosen kanssa. Mitäs vinkkiä heität Pullalle päivän varalle?

Pullalle tsemppiä sinne toimitsijapöydän taakse! Pidä myös pää ylhäällä, koko ilta tulee!

Perinteisesti haastattelut on päätetty tähän kysymykseen. Sinulla on oikeus kutsua yksi pelaaja seuraavan vuoden Draftiin. Kenet kutsutaan?

Kun kerran tällainen perinne on, täytyy sitä kunnioittaa. Ajattelin kutsua ensi vuoden turnaukseen erittäin hyvän ystäväni, Roismalan Ponnistuksen kasvatin ja nykyisen Karhupuolustajan Aapo Tammisen.

Nähdään lauteilla!