Edustuksen kausi 2018-19 - hapuilua kehityksen portailla

Kauteen 2018-19 lähdettäessä lehmät olivat turvallisesti laitumella jo hyvissä ajoin ennen kauden alkua. Pelaajia riitti kokoonpanossa ja osaavia miehiä valmennuksessa. Joukkueen muodostumisesta ja kesän vaiheista ei viitsi toista kertaa kirjoittaa. Jos haluat kertauksen vuoksi sen tehdä, niin uutinen löytyy https://ntk.kotisivukone.com/uutiset.html?a100=140250 tästä osoitteesta. Reilusti yli kaksikymmentä pelaajaa, kolme maalivahtia ja valmentajat olivat ringissä ennen kauden alkua ja se takasi hyvät lähtökohdat alkavalle kaudelle. Toki se tiedostettiin valmennuksessa ja joukkueen kasaamisesta vastanneiden kesken, että aivan terävintä kärkeä sarjassa maalaiset eivät tulisi olemaan, mutta hyvällä harjoittelulla voitaisiin jotain saavuttaa. “Kausi lähti käyntiin pelonsekaisissa tunnelmissa lähinnä rosterin laajuuden ja etenkin maalivahtien vähyyden takia. Evakkoaikaa oli tiedossa yli puolenkauden verran ja sen pelättiin vaikuttavan treeniaktiivisuuteen marraskuun pimeinä iltoina.”, avasi Nuotio tuntojaan kauden alla.

Kauden teemoiksi valittiin jo toukokuussa sitoutuneisuus, urheilullisuus ja tietyn Klubi-hengen vaaliminen. Ilahduttavasti näissä arvoissa savisaappaiden lauma pitäytyi koko kauden ajan ja ilmassa leijui sitä menneiden aikojen raikasta nakkilalaista tekemistä. Tämä näkyi myös valmennuksen silmissä selvästi positiivisena merkkinä: "Harjoituksissa kävi väkeä kiitettävästi. Tästä suuri kiitos niin junioriosastolle kuin kokeneemmallekin kaartille. Kiitokset myös kesken kautta comebackin tehneille Aholle ja Tähkäselle jotka tulivat hyvin paikkaamaan tammikuussa harmaisiin siirtyneitä.”, jakoi Nuotio kiitoksia.

Kauteen valmistautuminen suunnitelmallisempaa

Siinä missä muutamana aiempana kautena valmistautuminen kauteen on ollut hieman vasemmalla kädellä huitaistua, nyt päätettiin piirtää suunnitelma tarkasti viivaimella. Toukokuussa lätkäistiin kunto-ohjelmaa pelaajiston käsiin ja kahden viikoin välein kokoonnuttiin yhteisesti hikoilemaan. Kymmenkunta pelaajaa säännöllisesti kävikin. Kovimman rääkin suorittivat Tepin jumppasirkukseen säännöllisesti osallistuneet Falck ja Vettenranta. Tämä myös näkyi herrojen otteissa kauden alkaessa, joten jotain taikaa Tepon ohjauksessa oli. Juoksukunnon hakeminen lopetettiin elokuun alussa, jolloin joukkue siirtyi harjoittelemaan alkuun varovasti kerran viikossa Kokemäellä ja syyskuun alussa täydellä painolla myös Harjavallassa. Heti harjoitusten alettua aloitettiin myös harjoitusotteluiden tahkoaminen. Ensimmäinen niistä toi myös ainoan voiton, kun LuVe kaatui Luvialla tiukkojen vaiheiden jälkeen.

Syyskuun puolivälissä edustuksen nallekarkit vetäytyivät Huittisten erämaahan ryhmäytymään yöksi. Tämä oli varsin onnistunut uudistus kauteen valmistautumisessa. Pikkukisulitkin hahmottivat, että tosissaan tässä touhussa ollaan liikkeellä ja sitoutuivat hienosti toimintaan leiriviikonlopun jälkeen. Palkinto sitoutumisesta ja työnteosta seurasi kauden aikana lisääntyneenä peliaikana ja pirteinä otteina kentällä. Erämaayön jälkeen maalaiset kävivät kaupunkilaisten kylvetettävänä Turussa, kun kakkosdivarin Ruoska ja FBC Turku 2 näyttivät pelaamisen mallia. Puolustuspeli saatiin runtattua tuolla reissulla hyvään kuosiin, mutta oman pallollisen pelin riittämättömyys ja vajaavuudet pelinopeudessa kävivät kyllä auttamattomasti selviksi. Viikko tästä ja kolmosdivarin Satabandy alleviivasi vielä joukkueen puutteita harjoitusmatsissa. Ankarasti alisuorittaneet konkarit saivat herätyksen tuossa matsissa ja haihattelu loppui. Kovin maireita lähtökohtia eivät harjoitusmatsit antaneet, kun pettymykset ja mailanpuristamiset jäivät vallitseviksi muistoiksi. Onneksi joukossa oli onnistumisia, joiden varaan oli hyvä laskea kauden alku.

Sarjaotteluissa ailahtelua

Kausi nykäistiin liikkeelle Raumalla, jossa maalaiset ottelivat ilman omissa peleissään olleita pikkukisuleita. Väkeä riitti tästä huolimatta ja LaSa kaatui ehjän esityksen päätteeksi. Luvialaisia heimoveljiä vastaan ottelun alku oli kuin happamaksi käynyttä mummon marjamehua. Naamat kipristelivät, mutta loppupelissä sokeria lorahti sen verran mukaan, että tasapeli oli ottelun lopputuloksena. Hyvän kesän vetänyt Vettenranta näytti, että iso rooli maistuu ja hän on valmis kantamaan tuloksekkaasti lisääntynyttä vastuuta kauden ajan. Se lento loppui toiseen turnaukseen, kun viattoman näköisessä kulmatilanteessa polvi sanoi sopimuksensa irti. Harmittava takaisku ennen kaikkea pelaajan itsensä kannalta, mutta varsinkin tiukoissa otteluissa Oskun panos olisi saattanut kääntää voimasuhteita ainakin hieman Nakkilan suuntaan. Jossittelu on häviäjien puuhaa, joten siihen ei sen enempää tartuta enää. Todetaan vaan, että tuleva kausi tulee olemaan Oskulle viimein se läpimurron vuosi.

Rutiini ei riittänyt tasaiseen suorittamiseen. Siinä missä edellisessä pelissä ilotulitettiin maaleja liukuhihnalla sarjan kärkipäähän kuuluvaa PomUraa vastaan, seuraavassa pelissä lyötiin päätä seinään alemman kastin Kaaroa vastaan. Näin siis toisessa turnauksessa ja nämä tulokset asemoivat NTK:n takaa-ajajaksi sarjataulukossa. Kaaro-ottelu jäi kaivertamaan Nuotion mieltä: “Yksittäisistä tuloksista jäi harmittamaan malttamattomuuteen möhlitty tappio Porissa Kaarolle ja kauden alun 4-4 tasapeli LuVen kanssa Raumalla kahdella omalla maalilla.”

Kolmannessa turnauksessa saatiin muistutus siitä, kuinka mitätöntä salibandy on kaiken muun rinnalla. Ensimmäisessä ottelussa rutiininomaisesti kaatui SBT Shadows, mutta jälkimmäinen ottelu peruttiin sairaskohtauksen vuoksi. Kaikki päätyi kuitenkin hyvin ja se on tärkeintä.

Neljänteen turnaukseen lähdettiin repaleisella kokoonpanolla haastamaan sarjan kärkijoukkueita LSM:a ja Iskua. Kulmahampaat olivat esillä ja otteet olivat alkukauden parhaimpia, mutta rutiini ei riittänyt vielä voittamaan kovia kamppailuja. Tiukassa paikassa maila tärräsi niissä paikoissa, kun piti tehdä maali. Ja vastaavasti vastustajat saivat maalipaikkansa savisaappaiden tarjoillessa harhasyöttöjä ratkaisuhetkillä. Kovia pelejä oppii voittamaan vaan pelaamalla kovia pelejä ja noista saatiin opetusta. Harmi, ettei pistetili kasvanut opintomatkalla yhtään. Fläppitaulun herrojen ajatuksiin NTK:n asema sementoitui sarjassa tämän turnauksen jälkeen. “Sarja näytti tasonsa ja meidän paikkamme melko selkeästi, pisteitä kun emme oikein saaneet sarjataulukon etupuolellemme päätyneiltä joukkueilta. Kärkijoukkueille jäätiin joissakin peleissä taidossa, joissakin fysiikassa ja joissakin kypsyydessä pelin ratkaisuhetkillä, joten sarjasijoituksessa ei juuri ole seliteltävää. Onnittelut lohkovoittaja LSM:lle ensikaudeksi kolmosdivariin, kun paikkansa sinne karsinnoista ovat tätä kirjoitettaessa klaaranneet.”, aloitti Nuotio. Lennosta Salomaa jatkoi samalla linjalla: “Ei onnistuttu voittamaan kärkijoukkueita. Pelattiin kyllä ihan hyvin niitä vastaan, mutta viimeinen puristus jäi puuttumaan. Hetkittäin myös maalinteko oli sietämättömän vaikeaa.”

Vuoden 2019 alussa maalaiset palasivat voittojen tielle Eurassa, kun LaSa kaatui niukasti ja LuVe vähän selvemmin. Pikkukisuleista etenkin Kuivala alkoi vakiinnuttaa paikkaansa pelaavassa kokoonpanossa. Leka ei kentällä vielä säkenöi, mutta ei kyllä tee virheen virhettä ja pistää kolme kertaa painavampia vastustajia takataskuunsa säännöllisesti. Tulevaisuudessa on glitteriä tiedossa enenevimmissä määrin ja vaikeaa on valmennuksen Kuivalan nimeä kokoonpanolistoilta pyyhkiä, mikäli harjoittelu maistuu ja otteet pysyvät kypsinä.

Viimeinen tapahtuma NTK:n osalta Kokemäellä käytiin heti Euran turnauksen jälkeen, kun Hupa tuli ottelemaan rästiin jääneen ottelunsa arkipelinä. Vauhdikkaassa ottelussa tilanteet vaihtelivat ja lopulta NTK onnistui nousemaan viimeisellä minuutilla tasoihin.

Tammikuun puolivälin jälkeen koitti kauden odotetuin hetki, kun matkustelu saliajan perässä loppui ja maalaiset pääsivät omaan kotisaliinsa. Jos joskus on tullut vanhaa kotisalia navetaksi kutsuttua, niin uutta kotipyhättöä ei kehtaa sillä nimellä kutsua. Kyseessä on heittämällä Satakunnan upein salibandyareena, jossa kelpaa pitkälle tulevaisuuteen otella. Hallin arvolle sopivasti savisaappaat kastoivat uuden areenan, kun sarjapeleissä kaatui Kaaro ja Shadows molemmat lukemin 5-0. Ei maalin maalia omiin ja lisäksi pikkukisuleista Kivioja ja Vettenterä näyttivät ensimmäisen kerran kunnolla kulmahampaitaan peleissä. Pelokkaat otteet ja arastelu jäivät taka-alalle, kun pojat laittoivat jalkaa yhä tukevammin oven väliin edustuksen kokoonpanoon. Myös uusi kasvo Rosenlöv painui nimenä kotiyleisön mieleen naputtamalla tiuhaan maaleja kotiturnauksessa. Ensimmäisen kautensa virallisissa sarjapeleissä viettänyt Joonas oli kauden positiivisin yllätys voittamalla sisäisen maalipörssin. Vielä ripaus kovuutta lisää, niin jäätävä laukaus tulee pöllyttämään maaliverkkoa ensi kaudella ihan sarjan kärkitahtiin. Myös Joonaksen osalla täytyy nostaa esiin hyvin tehdyn kesätreenin merkitys. Ei sellaisia mäkijuoksuja ollut, joissa ei Joonas olisi lippis väärinpäin painanut kaikkea pihalle. Esitykset kotiturnauksessa jäivät myös valmennuksen mieleen: “Kotiturnauksen pelit olivat hiukeita. Kaksi 5-0 voittoa ei ole millään turnausmuotoisella sarjatasolla edes mahdollisia.”, tunnelmoi Salomaa. Nuotio vieressä nyökytteli ja komppasi: “Uuden hallin tulikasteessa pelatut kaksi 5-0 voittopeliä olivat vastaavasti parasta ja kokonaisvaltaisinta tekemistä.”

Kotiturnaus takasi mukavat lähtökohdat sarjataulukossa ennen kauden toiseksi viimeistä turnausta. Pomarkussa savisaappaat yllätettiin ensimmäistä kertaa housut kintuissa. Siinä missä aiemmissa häviöpeleissä joukkue oli työhaalarit päällä, niin PomUraa vastaan ottelun alku oli karmeaa katsottavaa. Terävyys ei riittänyt kaksinkamppailuissa ja turnausisäntä teki ottelun alussa mitä tahtoi. Vasta kolmannessa erässä alkoi saappaat nakkilalaisilla kuraantumaan ja maali kerrallaan eroa kurottiin kiinni. Maalin päähän jäi kiri ja pinnat jäivä Pomarkkuun. Jälkimmäisessä ottelussa LSM oli jälleen liian taitava ja sarjajohtajan arvolle sopien kaapi pisteet omaan taskuunsa. Tämä lopetti NTK:n pyristelyt sarjanousun suhteen ja viimeiseen turnaukseen lähdettiin ilman panoksia.

Viimeisessä turnauksessa pelattiin ilman panosta sarjakakkosta Iskua vastaan. NTK pysyi pelin päällä mukavasti, mutta niin vain omat paikat jäivät käyttämättä ja pisteet jäivät Raumalle lukemin 2-1. Viimeisessä ottelussa euralainen Hupa kaatui maali-iloittelun jälkeen lukemin 7-6. Tässä turnauksessa uutena junnuna kokoonpanoon ja pelaavaan rooliin nousi Mäenpää, joka sai uran avausmaalinsakin tehtyä. Lisäksi pikkukisuleista Vettenterä ja Kuivala saivat nimensä tehotilastoihin. Näin jokainen junnuista ylöspäin nostettu peluri onnistui tehopisteitä merkkaamaan kauden aikana.

Aiempaan verrattuna kehitystä edustuksen otteissa oli siinä, että useaan otteeseen joukkue kykeni nousemaan takaa-ajoasemasta vähintään tasoihin ja joskus jopa voittoon asti. Enää päät eivät notkahtaneet ensimmäisestä takaiskusta tai reilummasta tappiotilanteesta. Sen sijaan edelleenkään otteet eivät riittäneet sarjan kovimpia joukkueita vastaan. Kärkipään joukkueita vastaan maalaiset onnistuivat voittamaan vaan yhden ottelun kuudesta. Silloin kun ruvettiin pelaamaan fyysisesti ja nostamaan pelinopeutta, ei taso vielä aivan riittänyt ja NTK joutui räpiköimään. Tämä näkyi jo harjoitusotteluissa kauden alla ja toistui kauden aikana silloin, kun kovaa piti mennä. No, onpahan ainakin yksi kehityskohde selvillä tulevalle kaudelle. Samoilla linjoilla oli myös Salomaa: “Varmuus pelata pallolla parani kauden aikana, mutta siinä löytyy vielä paljon parannettavaa tulevalle kaudelle. Samoin pelinopeudessa niin pallollisena kuin pallottomana petraamisen paikka.” Mutta taas jos kääntää positiivisen puolen esiin, niin ainoastaan kerran kauden aikana joukkue ei ollut valmis pelaamaan. Tämäkin tuli vasta kauden toiseksi viimeisessä turnauksessa, joten ehkäpä se kertoo siitä, että hyviä asioita tapahtui kauden aikana harjoituksissa ja rutiinitaso nousi. Nuotio nosti esiin myös aiempaa laajemman onnistujien rintaman: Pistepörssissä mukavaa oli huomata yli viiden maalin miehiä olleen 7kpl ja yli 10p miehiä 5kpl. Osa näistä vielä melko pienellä peliajallakin mm. ylivoiman osalta."

Sarjataulukossa ei menty eteenpäin, arjessa sen sijaan

Kauden loputtua sarjataulukossa oli täsmälleen edustuksen osalta se sama sijoitus kuin edellisellä kaudella. Neljänneltä sijalta päättyi jälleen kausi ja nousukarsintapelit jäivät jälleen haaveeksi. Ei siis hirveästi kehitystä tapahtunut, mikäli pelkästään sarjataulukkoskouttausta suorittaa. Mutta kun malttaa katsoa mitä taustalla tapahtuu, voi kauden sanoa menneen jopa hieman yläkanttiin. Nimien puolesta NTK:n kokoonpano heikentyi selvästi, kun sarjan ehdottomaan kärkeen kuuluvat sentterit Aaltonen ja Saarenmaa lähtivät kakkosdivariin näyttämään taitojaan. Tähtiluokan vahvistuksia ei Saarisen lisäksi kokoonpanoon saatu haalittua, mutta oman kylän nuoret pojat kasvoivat isompiin ruutuihin. Niin ja jos ei otteluiden koonnista käynyt selväksi, niin valmentajien kanssa ennen kauden alkua yhdeksi hiljaiseksi tavoitteeksi asetettiin omien junnujen esiinmarssi kokoonpanoon. Sen suhteen tavoitteet täyttyivät kirkkaasti ja yksittäisen sarjasijoituksen sijaan se tulee antamaan paljon enemmän tulevaisuudessa.

Kokoonpanosta jo reilusti yli puolet oli oman junnumyllyn kasvatteja. Taipalmaa, Falck, Vettenranta, Hakanen ja Viitanen ovat jo reilummin aikaansa viettäneet edustuksen ringissä ja vielä unohtuu, että jokainen näistä on alle 20-vuotiaita taitureita. Heidän varaansa pystyi valmennus laskemaan jo ilman erillistä miettimistä siitä miten pojat pärjäävät. Pojat vakiinnuttivat viimeistään nyt paikkansa entistä pysyvämmin kokoonpanossa. Lisäksi jo mainittu Kuivala kipusi pelaavaan kokoonpanoon aina kun turnauksiin pääsi. Kuivalan lisäksi vielä yläkouluikäisistä pikkukisuleista Vettenterä ja Kivioja saivat aiempaa enemmän vastuuta peleissä ja neljäntenä kisulina Mäenpää teki loppukaudesta väkevän sisääntulon kokoonpanoon. Nöyrää työtä ja harjoittelua sekä hikoilua myös kesällä, niin pojat ovat valmiita ottamaan yhä isompaa ruutua tulevalla kaudella. Pikkukisuleiden lisäksi junnuista olivat harjoituksissa kokemusta kartuttamassa Viinamäki, Hautaniemi ja Pikkuparoni Vettenterä. Samassa yhteydessä pitää mainita myös kesken kauden Stealiin siirtynyt Mykkänen, joka siirrosta huolimatta ilmestyi varmuudella aina treeneihin, kun suinkin vaan pääsi. Heidän läsnäolonsa pisti vanhemmatkin konnat ponnistelemaan entistä enemmän harjoituksissa. Väkeä riitti lähes aina kolmeen kenttään ja tämä takasi sen, että vauhti pysyi kovana. Tämä vei eteenpäin niin vanhempia kuin nuorempia pelaajia. Tämä keräsi valmennukselta kiitosta: “Treeniaktiivisuus oli kaikki odotukset ylittävää läpi kauden ja pääsimme lähes poikkeuksetta treenaamaan kolmella ketjulla pitkistä treenimatkoista ja ilkeistä treeniajoista huolimatta.”, jakoi Nuotio tunnustusta pelaajistolle.

Pelkkiä junnuja joukkueessa ei siis ollut. Kokeneemmasta kaartista Suomalainen nautti kasvaneesta vastuusta ja rytmitti peliä yhdessä Saarisen kanssa. Marjamäki äityi vaikean alkukauden jälkeen entisten päivien tasoiseen maalitahtiin. Salminen ja Taimi olivat niitä suurimpia NTK-arvojen vaalijoita ja juurruttivat henkeä myös uuteen kaartiin. Jaakkola maalissa pelasi paljon ehjemmän kauden kuin aiemmin jättäen Harjan ja Paavolan pienemmälle vastuulle. Tähkänen ja Aho toivat lisää kokemusta tammikuussa, kun sitä kipeimmin tarvittiin. Unohtaa ei sovi myöskään Turton ja Ruohosen tasaista suoritusvarmuutta; heidän rinnallaan uransa ensiaskeleita ottavien oli hyvä kasvaa kauden mittaan. Viimeisimpänä pitää nostaa esiin hymypappa Kiviojan rooli kauden tarinassa. Teppo täytti paikan kuin paikan kauden aikana, mihin vain valmentajat hänet asettivat ja mikä tärkeintä, aina hymyssä suin. Kulttipelaajan asemaan noussut Tepi ei vielä saanut pistesarakettaan auki, mutta eiköhän tulevalla kaudella ikinuoren lihaskimpun tehotilasto aukea ja silloin juhlitaan kovasti. Salomaa antoi arvoa jokaisen panokselle kauden aikana: “Pelaajien henkilökohtainen kehittyminen meni eteenpäin, osalla paljon ja myös vanhempi kaarti otti pikkusteppejä. Jokainen saa toki itse päättää sen olivatko ne vauva-askeleet konkareiden kohdalta eteen- vai taaksepäin… Muutamien pelaajien pelaaminen oli arvokasta, oli pelipaikka mikä tahansa, nämä pelaajat ovat todella tärkeitä. Ei mutista vaan hoidetaan määrätty tontti.”

Kuten jo mainittua, harjoituksissa riitti aina väkeä. Ei riittäisi, jos ei olisi osaavaa valmennusta. Kuka jaksaisi ajaa pitkiäkin matkoja tai valvoa puolille öihin, mikäli kokisi, ettei harjoittelemisesta ole hyötyä. Valmennuskolmikko Nuotio, Salomaa & Peltonen saivat iskostettua urheilullisuutta joukkueeseen ja loivat hyvän ilmapiirin harjoitusten ympärille. Täysillä mentiin, mutta ei liian vakavasti. Virheitä sai tehdä ja tappiotkin hyväksyttiin osaksi tätä lajia. Eipä pelaajistosta kauden aikana poikkipuolista sanaa kuulunut valmennuksen touhuista. Kasvotusten se on tietysti vaikeaa ketään kehua, mutta kovin tyytyväisiä edustuksen traktorikuskit fläppitaulumerkinnöistä olivat läpi kauden. Ehkä se isoin askel edustuksen osalta otettiin tällä saralla. Ja mikä hienointa, ääneenlausumattomasta tavoitteesta valmennus piti kiinni ja se antaa hyvät lähtökohdat tulevalle kaudelle.

Joukkueen kasaaminen hyvässä vauhdissa

Aiempina kausina edustuksen kokoonpano on uusiutunut melkoisen rajusti. Väkeä on tullut ja mennyt kuin Onnipekan Kaffelissa lounasaikaan. Tulevalle kaudelle näyttäisi siltä, että hyvin suuri osa joukkueesta jatkaa myös tulevalla kaudella. Junnuja on jälleen lisää tyrkyllä, mutta pelkästään iän perusteella ei tie kokoonpanoon aukea. Ovi pitää avata omalla laadukkaalla tekemisellä sekä myös pitää se ovi auki. Ja pelkällä nuoruuden innolla niitä kovia pelejä kovin harvoin voitetaan. Pyrkimys onkin löytää muutama parhaassa iässä oleva pelimies jo entuudestaan hyvähenkiseen porukkaan. Ihan vain tasoittamaan sitä kymmenen vuoden kuilua joka junnujen ja konkareiden välillä tällä hetkellä on. Nyt pöyhitään taustoilla, valmistaudutaan Draft-turnaukseen ja sen jälkeen toukokuussa virallisesti aloitellaan tuleva kausi. Silloin tullaan ensimmäistä kertaa ulos sopimustilanteen kanssa. Kovin luottavaiset fiilikset on siihen, että ensi kaudesta tulee hyvä. Aivan toivottomana valmennusjohtokaan ei tulevaisuutta näe: “Kiitokset sitoutuneelle ryhmälle kaudesta ja toivotaan samaa ensi kauteen. Juniorit ovat tulevalla kaudella vuoden vanhempia ja seniorit vuoden kokeneempia, joten tulevaisuus on valoisa. Toivotaan toki, että saamme muutamia täsmähankintoja houkuteltua Liekkipalloihin kaudeksi 2019-2020.”, päätti Nuotio muistionsa kuluneesta kaudesta. Salomaa runnoi vielä samalle nauhalle omat loppukaneettinsa: “Joukkueen ilmapiiri läpi kauden oli hyvä. Samoin uusi halli on uskomattoman upea. Kausi meni nopeasti ja oli hienoa olla mukana tässä joukkueessa. Parantaa voidaan aina, liian tyytyväinen ei saa olla, sillä siihen loppuu kehittyminen niin omalta kuin joukkueenkin osalta.”

Edustuksen tarina oli kauden 2018-19 osalta siinä. Vielä ei juhlavaa loppua saatu, mutta vääjäämättä sitä kohti on pyrkimys mennä. Tulevalla kaudella on jälleen uudet kujeet. Kiitokset kaikille toiminnassa mukana olleille. Niin pelaajille kuin runsaslukuiselle fanijoukolle. Niin ja eihän me tukijoita unohdeta. Kiitos kaikille, ilman teitä olisi haastavampaa aikuisten lasten leikkiä. Ensi kaudella isketään jälleen kovempina. Niin kentällä kuin sosiaalisessa mediassa.

#68