Edustuksen pelaajistossa liikehdintää - joukkue valmiina alkavaan kauteen11.09.2018 Kotiareenan puutteen vuoksi edustuksen rinki pyrittiin kaukaa viisaasti kasaamaan riittävän laajaksi evakkokaudelle 2017-18. Tämä olikin hyvä ratkaisu, sillä raskas kausi vaati veronsa ja pelaajia tippui kyydistä kesken kautta odotettua enemmän. Lopulta kauden alun 22 kenttäpelaajasta kauden lopussa päivittäisessä toiminnassa oli mukana enää reilun tusinan verran pelureita. Koska tulevaakin kautta kulutetaan evakossa tammikuun lopulle asti, pyrkimyksenä oli rakentaa pelaajaringistä jälleen riittävän laaja. Joukkueen rakentamisessa on kuitenkin huomioitu ne arvot, joita linjattiin kolmosdivarista putoamisen jälkeen. Omille junioreille - mikäli he asenteellaan ja otteillaan pelipaikan ansaitsevat - tarjotaan peliaikaa ja mahdollisuus kypsyä miesten peleihin ja miksei myös ylemmille sarjatasoille. Viime kauden kokoonpanon 22 kenttäpelaajasta ja kolmesta maalivahdista peräti 12 päätyi vaihtamaan maisemia. Melkoisen kova menetys pelkästään määrässä, mutta laadussa tuo ryhmä oli entistäkin kovempi. Ilahduttavaa kuitenkin on se, että jälleen kerran NTK:sta päästiin ponnistamaan myös ylemmille sarjatasoille. Vuoden miespelaajan pystin saaneiden pelaajien ympärillä on jo viimeisen viiden vuoden ajan pyörinyt kirous; vuoden miespelaaja ei tulevaa kautta sinioranssisa nutussa näe. Näin kävi tänäkin vuonna, kun Tampereelta pelipaikkaa kärkkynyt Ville Saarenmaa sai sopimuksen II-divarin kärkipään joukkueen Pirkkalan Pirkkojen kanssa. Saarenmaa lisäsi NTK-kasvattien määrä kakkosdivarissa Ruoskassa pelaavien nuoremman Suomalaisen ja Raitasen kanssa yhteensä kolmeen. Pienestäkin seurasta pääsee siis ponnistamaan eteenpäin. VP:n lähdön myötä keskikaistalta poistui iso kasa tehopisteitä ja loputon määrä työntekoa. Saarenmaan lisäksi kakkosdivarin kirkkaisiin valoihin palasi vuoden visiitin Nakkilassa tehnyt Asko Aaltonen, joka siirtyi takaisin kotikonnuilleen Säkylän Karhukoplaan. Kirjoitettujen raporttien ja kuulopuheiden perusteella ruuti on ollut kuivaa ja lämäri ollut kovassa iskussa harjoituspeleissä. Se tietää hyvää tulevaa kautta silmällä pitäen. Myös Asko jätti keskikaistalle melkoisen aukon täydennettäväksi valmennusjohdolle. Kokeneemmasta kaartista aladivaritasolla tossunsa naulaan löivät vanhat ratsut Timoska ja Mikkilä. Pitkän, ansiokkaan ja ennenkaikkea tehokkaan uran pelannut Timoska ansaitsee syvän kumarruksen urastaan. Nakkilassa ja Säkylässä varmaan suuret määrät nykyisiä ja entisiä salibandyn ystäviä muistelevat kunnioittaen ja hyvillä mielin Jannun omistautumista lajille ja pelille. Nuoremmat hikinauhasankarit voisivat käydä Jannulta kyselemässä, millä perusteilla harkoista kannattaa olla pois. Leppoisia “eläkepäiviä” ja onnistuneita heittoja frisbeegolf-radoille! Lyhyemmän vierailun Nakkilassa tehnyt Henri Mikkilä niin ikään siirtyi pelikentiltä taustajoukkoihin nostamaan porilaista tyttösalibandyä kohti valtakunnan eliittiä. Nuoremmat pelaajat jäävät nyt ilman käyttäytymisneuvoja ja joukkue pelikentillä ilman täydellä asenteella aina pelannutta johtohahmoa. Tsemppiä Henrille projektiin Karhujen kanssa. Pidemmän linjan Klubi-sydän Aki Haviala hyvästeli joukkuetta jo viime kaudella. Usean vuoden ajan remmissä mukana ollut huumoriautomaatin lähdöstä seurasi parempi haju pukukopissa ja syvä hiljaisuus huonojen vitsien puuttuessa kokonaan. Akin ura jatkunee Stealin riveissä ja siellä nähdään tuttua nöyryyttä ja taistelua. Seuran onni on myös se, että Aki on yhdessä Taimen Peksin kanssa siirtämässä näitä arvoja pikkujunnuille toimien 2009-syntyneiden valmennuksessa. Edustus kiittää Akia kaikista kommelluksista ja hauskoista hetkistä, joita vuosien varrella on kertynyt. Nuoremmasta kaartista Nurmelan ja Metsärinteen tulevaisuuden pelikuviot ovat vielä hieman epäselvät. Se on kuitenkin varmaa, että pelimiehet eivät savisaappaissa pelaamista jatka. Metsärinne muutti opiskelujen perässä Ouluun ja Nurmela keskittyy työskentelyyn ja opiskeluun. Iso läjä taitoa poistui näiden kahden oman kasvatin lähdön myötä. Parhaassa iässä olevista pelimiehistä poistuivat maalivahti Aho, puolustajat Ahokas ja Virtanen sekä junnuikäinen Suonpää. Näiden pelureiden lähtö kirpaisi erityisesti, sillä kuten mainittua, ikänsä puolesta he olisivat muodostaneet NTK-rungon pitkälle tulevaisuuteen. Jere Aho jatkaa pallojen tarraamista Porissa Puistikon Mafiassa. Matti Ahokas siirtyi kilpailevaan leiriin, porilaisen LSM:n riveihin. Oma kasvatti, vuoden juniorinakin aikanaan palkittu Konsta Virtanen puolestaan kamppailee tulevalla kaudella kotikylän seurassaan HaVassa ja saattaapa mahdollista olla kohtaaminen Ahon kanssa vitosdivarin tiimellyksessä. Harjoitusringissä ja yhdessä turnauksessa penkille päässyt Patrik Suonpää siirtyi Karhuihin ottamaan seuraavia isoja askeleita urallaan. Huonosti se ei alkanut, kun Patu torjui joukkueensa karsinnoista SM-sarjaan. Vilpittömästi onnea ja menestystä tuleviin haasteisiin koko nelikolle. Vaikka lista vaikuttaa lohduttoman pitkältä, valmentaja Peltonen muistuttelee viime kauden faktoista: “Iso kiitos kaikille herroille jotka viime kaudella pelasivat mukana ja olivat auttamassa joukkuetta. Iso määrä kokemusta lähti. Mutta samalla pitää muistaa kun tarkastelee listaa, niin viime kaudella näistä herroista vain muutama oli mukana koko kauden. Sama runko käytännössä säilyi kuin viime vuonnakin.” Tulijoiden listalla nuoruutta, intoa ja ripaus kokemustakin Jo kesken viime kauden valmentaja Peltonen houkutteli kuumeisesti Stealin riveissä pelannutta NTK:n junnuputken läpi käynyttä Heikki Falckia siirtymään edustuksen riveihin. Vielä tuolloin Heikki ei syöttiin tarttunut, mutta hetimiten kauden jälkeen oli selvää, että Falck edustuksen asussa sotisi pisteitä seuraavalla kaudella. Kausi kaudelta peliään kokonaisvaltaisemmaksi saanut Falck ottanee roolinsa keskikaistalla pyrkien täyttämään Saarenmaan ja Aaltosen jättämiä isoja saappaita. Se on ainakin varmaa, että vauhtia näkyy kentällä ja hymyä vaihtopenkillä. Harvoin Falck on allapäin missään näyttäytynyt ja toivottavasti iloiset otteet näkyvät myös kentällä tulevalla kaudella. Toinen jo hyvissä ajoissa tiedossa ollut uusi tulokas on jo viime kaudella harjoitusrinkiin totuttelemaan tullut Joonas Rosenlöv. Tähkäsen skouttaamaa täsmävahvistus osoitti jo ensimmäisistä kesätreeneistä lähtien, että asenne on kunnossa. Ja kas kummaa se on näkynyt myös kaukalossa. Sähäkän laukauksen omaava Rosenlöv on päässyt yllättämään muun joukkueen positiivisesti ja hieman housut jalassa. Esimakua antoi kauden avannut harkkamatsi, jossa verkko heilui kahdesti. Tämä lupaa hyvää myös kaudelle. Kolmas ennen kesän alkua kätelty sopimus oli Juho Taipalmaan paluu kasvattajaseuraan. Taipalmaa jatkaa edelleen Karhujen organisaatiossa, mutta kaksoisedustus mahdollistaa ottelut myös savisaappaiden riveissä silloin, kun Karhujen otteluita ei osu päällekkäin. Kiitokset Karhuille yhteistyöstä, näin sen kuuluu mennäkin. Taipalmaassa on jälleen esimerkkiä eteenpäin pyrkiville junioreille. Kun kaikki harjoitukset painaa kovalla asenteella, ei voi olla kehittymättä. Näin on käynyt Juhonkin kohdalla ja tulevalla kaudella on varmasti nähtävillä taas tuttua niska kyyryssä painamista ja nöyrää työntekoa joukkueen eteen. Kesän aikana ruskeita kirjekuoria läheteltiin sinne tänne, mutta postileimojen puutteessa paluukirjeet jäivät puuttumaan. Maalivahtiosastolla oli jäävuoren mentävä aukko ja lukumääräisesti kenttäpelaajia oli pelottavan vähän, varsinkin kun huomio teinikissojen Hakanen, Falck ja Vettenranta maanpuolustukselliset velvoitteet tammikuun alussa. Pari viikkoa ennen kauden alkua alkoi onneksi leimattujakin kirjeitä kolahtelemaan postilaatikkoon. Kun maalivahtiosasto saatiin valmiiksi, otettiin puhelin kauniiseen käteen ja alettiin täydentämään nimilistaa pelaajien osalta. Ensimmäiseksi uhriksi valikoitui kaksi vuotta treeniringissä mukana ollut Harjavallan Hasek Matti Mykkänen. Kauaa ei tarvinnut keskustella, kun Mykkänen tarjoukseen tarttui. Sen minkä Matti taidossa häviää, paikkaa hän asenteella ja voimalla. Valmennusta huojentaa myös tieto siitä, että Matin voi laittaa paikkaan kuin paikkaan, jopa maalipuiden väliin, jos tarve vaatii. Ja koska seuralla on aktiivista junioritoimintaa, on suotavaa ja oletettavaa, että heitä myös miesten sarjoihin siirtyy. Jo viime kaudella debyyttinsä miesten peleissä tehneet pikkukisulit Topias Kivioja ja Lenni Kuivala saavat seurakseen tällä kaudella Roope Vettenterän. Koko kolmikko osoitti tossun riittävän myös miesten peleissä Luvialla pelatussa harjoitusottelussa. Tosin hieman nihkeästi kolmikko on haasteeseen pelipaikan valloittamisesta tarttunut ja melkoisen harvakseltaan harjoitukset ovat maistuneet. Mikäli kolmikko osoittaa halua, ahkeralla treenaamisella ja nöyrällä asenteella kolmikolle tulee varmasti viljalti näyttöpaikkoja tulevan kauden koitoksissa viime kautta enemmän. Pikkukisulien lisäksi junioreista miesten treeneissä näyttöjä on käynyt antamassa Niklas Broström. Kauden aikana myös muille halukkaille järjestetään paikkoja tulla näyttämään taitojaan miesten harjoituksiin ja miksei otteiden ja asenteen ollessa hyviä, myös mahdollisuuksia miesten peleihin tarjotaan. Harjoituksissa on esiintynyt myös hieman vanhempi kolli, Jouni Söderlund. Näyttöjen antaminen jatkuu kauden alkuun asti. Lukumääräisesti saapujien lista näyttää suurelta ihan samoissa määrin kuin lähtijöidenkin. Tilannetta helpottaa se, että suurin osa uusista tulokkaista on aiemmin seuraa edustanut ja osaa ulkopuolelta tulleista on joukkeen menoon ajettu sisään jo tämän kalenterivuoden alusta alkaen. Tämä helpottaa joukkueen ryhmäytymistä ja arjen toimintaa. Ilahduttavaa on myös, että pelaajalistalla kymmenen pelaajaa on puhtaasti seuran omia kasvatteja ja seitsemän on yli viisi kautta edustuksen mukana viihtynyt. Pisteitä tällä ei yhtään sarjataulukkoon saa, mutta tiettyä jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä se joukkueen toimintaan tuo. Kovin murheelliselta Peltonen ei näytä pelaajalistaa läpikäydessään:“Olen tosi innoissani uusista pelureista. "Oman kylän poikia" niin sanotusti lähes kaikki.Joukkueeseen sopivia pelaajia, joiden on helppo tulla ja olla mukana joukkueen toiminnassa.” Valmentajakollega Nuotio nyökyttelee vieressä: “Kesällä näytti, että maalivahtiosastolla olemme ihan telineissä kaudella. Vaikka Tapsa kova jätkä onkin, niin aina voi loukkaantumisia sattua. Joskus palaset loksahtelevat kohdilleen ja nyt näyttääkin, että tuo puoli on selvästi vahvin osa-alue joukkueessa.” Satuhetken lähestyessä loppuaan ja kotiintuloajan kolkutellessa kulman takana Peltonen huikkaa vielä viimeiset terveisensä ennen Mersuun istahtamista: “Oman kylän porukalta näyttävä joukkue. Uskon tällä kaudella joukkueen ilmeen olevan taisteleva joka pelissä, siltä tekeminen on näyttänyt harjoituksissa.”
Harjoitusringissä mukana: |
Nakkilan Tennisklubi 1984 - NTK Nakkila 2009